Kah vastaan Box

On taas aika kirjata listahistoriaa, kun Robinin Boom kah nousi albumitilaston kakkoseksi Boomboxin taakse. Jos unohdetaan ikivanhat kuukausilistat, niin vain kahdesti aiemmin on sama artisti pitänyt ykkös- ja kakkossijaa, ja molemmilla kerroilla kyseessä oli yhtä aikaa julkaistu äänitekaksikko – Bruce Springsteenin Human Touch ja Lucky Town 1992 sekä Antti Tuiskun New York ja Rovaniemi 2006. Robin-levythän ilmestyivät 23 viikon välein.

Viikon korkein uutuus Shakira (#7) saavutti parhaan sijansa lähes yhdeksään vuoteen. Myös Kursk (#9) kurkotti kärkikymmenikköön kahden Top 20 -visiitin jälkeen. Ahola-yhtye petrasi esikoislevynsä 41. sijasta 14:nneksi, mutta niiden välissähän vokalisti Jarkko Ahola ehti kaupata läjittäin joulualbumiaan. Ennenjulkaisematonta Johnny Cashiä sisältävä äänite debytoi myös näyttävästi 16:ntena.

Sijoituksen koheneminen debyyttiviikon jälkeen on yleistymään päin – nytkin sitä harjoittavat Reijo Taipale, Nopsajalka ja Skrillex. Huomionarvoisimmasta noususta vastaa silti Avicii, sillä True on 27. listaviikollaan kuudentena eli korkeammalla kuin koskaan ennen. Vielä pitkäjänteisempi elpyjä on Wigwamin Fairyport, joka palasi 40:nneksi rekisteröityään 42 vuotta sitten sijoituksen 20.

Rakkaus ei voita

Juha Tapion Aito rakkaus on pysytellyt radiolistan kakkossijalla jo kolmen eri ykköshitin takana. Kaija Koon (Kuka sen opettaa) ja Jenni Vartiaisen (Suru on kunniavieras) jälkeen sen eteen kiilasivat tällä viikolla JVG ja Anna Abreu (Huominen on huomenna). JVG:lle kyseessä on ensimmäinen paalupaikka, ja Abreunkin edellisestä (Vinegar) on kohta kulunut kuusi vuotta.

Huipun saavuttamisen vastapainoksi Abreun Kylmästä lämpimään sysäytyi vihdoin Top 20:stä jyrkkään laskuun – saman aiheutti 10:nneksi harppova Suvi Teräsniskan Vaiettu rakkaus edeltäjälleen Täydellinen elämä. Hyviä uutisia 2013-hittivuosilistan valmistumisen kannalta. Aina ei automatiikka kuitenkaan pelaa: Jannan Sä et ole hullu kohensi hieman asemiaan 15:nneksi samaan aikaan kun seuraaja Läpinäkyvä loikkasi 30–13.

Viikon näyttävimpänä nousijana esiteltäköön John Martin. Hän on Swedish House Mafian Don’t You Worry Child -hitillä laulanut 33-vuotias ruotsalaisheppu, jonka Anywhere for You eteni 64. sijalta 19:nneksi. Lähes tyhjästä 27:nneksi ilmestyi Solonen & Kosola -duon Miljoona vuotta, joka on hyvin vapaamuotoinen variaatio J. Karjalaisen biisistä Meripihkahuone ja arvatenkin sisältyy ensi viikolla julkaistavalle Nyt kolisee -albumille.

Paras ei ole kyllin hyvää

Oudon re-entryn vuosien takaa tehnyt Depeche Moden The Best of Volume 1 on Top 50:n ainoa artistikokoelmalevy. Niiden suhdanteet ovat pudonneet olennaisesti viime vuosisadasta, jolloin aika köykäisilläkin lajitelmilla saattoi nousta Suomen listaykköseksi, kuten tekivät esimerkiksi Bananarama (1988) ja Bad Boys Blue (1991). Nykyään greatesthitsin paalupaikkaan vaaditaan Kari Tapion kuolema -kokoluokan Tapaus.

Yhtä musiikkityyliä voisi pitää kokoelman arvonalennuksen edelläkävijänä. Monet 1990-luvun europopparit keräsivät hiteillään pitkät ansioluettelot: DJ Bobo, Dr Alban, Snap!, Pandora, U96, Haddaway, Culture Beat, Technotronic, Mr President, Basic Element, Cappella, Captain Hollywood... kukaan noista ei ole päässyt kokoelmalevyllä ollenkaan Suomen albumilistalle.

Kyse ei ole siitä, että europopalbumia sinänsä olisi pidetty huonona tuotteena. E-rotic myi kahdella pitkäsoitolla platinaa, Alexia yhdellä tuplaplatinaa. Mutta tehokkaimmatkaan hittikoneet eivät julkaisseet Top 20 -kokoelmaa. 2 Unlimited kompuroi 24:nneksi, Ace of Base 29:nneksi ja E-type sijalle 25, siinä parhaat. Paitsi jos sisällytämme samaan genreen Saksan huutoteknopioneerin Scooterin. Sen singlevalikoima kiipesi tammikuussa 1998 kakkoseksi asti.

Huippusekoitus

Robin on nyt julkaissut neljä albumia ja mennyt jokaisella listaykköseksi. Nousu Poets of the Fallin ennätyksen jakajaksi on kuitenkin kyseenalainen, koska esikoislevy nähtiin vain midprice-osastossa. Mutta Boombox varmisti ennätysstatuksen toista kautta: se on listahistoriamme ensimmäinen remix-albumi paalupaikalla. Tähän asti korkeimmalle (#3) oli yltänyt Michael Jacksonin Blood on the Dance Floor (1997). Tuorein Top 10 -kävijä oli Palefacen Palaneen käryä (2011).

74-vuotias Reijo Taipale debytoi listauransa keskivertoon nähden odotetusti (#18), ja samaa voi sanoa Profane Omenista (#14) sekä Kylie Minoguesta (#24). Oikeastaan Kylie pärjää hyvin se huomioiden, että hänen ainoasta Top 10 -merkinnästään on yli 25 vuotta. Nopsajalka (#23) jäi soolouransa parhaasta seitsemän sijaa, mitä pidän melko yllättävänä. Ehkä Sun kohoaa jatkoviikkoina kuten esimerkiksi Pharrell Williamsin Girl (#7) yhä teki kolmannella viikollaan.

Vanha Spotify-suosikki Skrillex ei kyennyt hyödyntämään uusia laadintakriteerejä kuin sijan 38 edestä, mutta on tuokin tilaston ensikertalaiselle jotakin. Vielä kokemattomampi listakävijä on sijan 50 Foster the People, jonka esikoissingle Pumped Up Kicks soi taannoin paljon Suomessakin, mutta ei ylittänyt Top 20 -radiokynnystä.

Tere listalegenda

1980/1990-lukujen vaihteessa eivät levylistat juurikaan nousseet julkisen keskustelun kohteiksi, mutta kahteen tuon ajan poptarinaan listamenestys tuntuu liittyvän olennaisesti: Janos Valmusen Bussipysäkillä ja J.M.K.E:n Tere perestroika. Muun muassa eilisessä Nyt-liitteessä taas muisteltiin, kuinka Stupidon julkaisema virolaisbändin sinkku ”nousi Suomen singlelistan kymmenen myydyimmän levyn joukkoon”.

Tuolloin Suomessa laativat varteenotettavimpia listoja Suosikki ja Radio Ykkönen, joiden kummankaan tulostuksissa ei noita julkaisuja koskaan nähty. Mutta Rumban joka toinen viikko erikoisliikkeiden raporteista kokoamassa Top 15 -tilastossa Tere perestroika kiipesi 11:nneksi. Rumban listaa siteerattiin tuolloin säännöllisesti ainakin Iltalehdessä ja Hymyssä, koska Suosikki ja Ykkönen pitivät listansa itsellään. (Kunnes keväällä 1990 sekä Rumba että Suosikki luopuivat omistaan ja alkoivat julkaista Ykkösen listoja.)

Entä sitten tuo Radio Cityn läpällä voimasoittama kammotus, Bussipysäkillä? Listahittilegendalla saattaa olla sellainen kate, että City muistaakseni itse joskus laati jonkinlaista ”Helsingin listaa”. Maineeseen lienee vaikuttanut myös TV2:n listaohjelma Hitline, joka päästi Valmusen ääneen ”tulossa?”-nimikkeellä – todiste tässä. Hitlinen juontaja Anne Pitkänen muuten vastasi tuolloin Radio Ykkösen listan laadinnasta.

Epätoivottu musta hevonen

Toistakymmentä vuotta levyjä tehnyt Nopsajalka eteni Elokuun riveissä lista-artistina uudelle tasolle. Eka Elokuun jälkeinen soolosinkku Nautintoo rekisteröityi ainoastaan radiolistalla, mutta eilen Lupaan olla loikkasi latauslistan neljänneksi. Sen sijaan biisin radiomerkinnät olivat ainakin viime viikolla vähäisiä – tämänviikkoista tilastoa ei ole vielä pistetty jakoon.

Perässä latausten viitoseksi eteni Katy Perryn Dark Horse, joka on Spotifyn soitetuimmissakin viihtynyt jo jonkin aikaa yhtä korkealla. Mutta eipä viihdy ns. singlelistalla. Tämän blogin kommenteissakin on taivasteltu sitä, että merkittävä osa striimisuosikeista hiljattain eliminoitiin singlelistalta, koska ne ovat Spotifyssa vain ”albumiraitoina”. Singlelista on kuitenkin periaatteessa yhdistelmälista ja Dark Horse julkaistu muissa formaateissa singlenä – mitä tuolla karsimisella voitetaan?

No, itse päädyin täydentämään vuosilista- ja muita hittipisteytyksiä oheisen Spotify-raportin sijoituksilla. Mutta varsinaiseen listasijatietokantaan en pelkkää Spotify-listaa ota – olkoon kuinka iso toimija tahansa, se on vain yksittäinen, arvaamaton, itse itseään raportoiva toimija. Singlelistan lukuisat puutteet ovat minulle puutteita nimenomaan historia-aspektin kannalta. Kun esimerkiksi Robinin Onnellinen soi paljon suoratoistossa, mutta ei yllä lataus- tai radiolistalle eikä ilman erillistä Spotify-singlejulkaisua kelpaa singlelistalle, se jää aikakirjoissa vaille hittistatusta.

Takatalven myyntihitti: kesä

Midprice-albumilista on pitkään näyttänyt suursuosikkien rennolta vilpolalta, jossa viihtyy vaivattomasti jopa toista vuotta putkeen kuten Erin ja Jenni Vartiainen toiseksi uusimmillaan. Nyt rauha rikkoutui, kun kärkikolmikoksi ryöpsähti hiljattain Warnerin ostaman AXR:n julkaisema kokoelmalähetystö. Paalupaikkaa pitää toissavuonna ilmestynyt tupla Lasten inkkarikesä, jota seuraavat Summer Up ja niin ikään kanneltaan kovin kesähenkinen Partyshakerz.

Alemmas ilmaantui vielä yksi ex-firman suvituulahdus Summerheat 2012 – mistä ihmeestä on kysymys? Kaikki tsekkaamani nettikaupat pyytävät noista paketeista hiukan alle 20 euroa, eli ne eivät ymmärtääkseni edes täytä tilaston kriteerejä. Midpricelista tuskin kaipasi niskoilleen enää yhtään epämääräisyyksiä – taannoinen Spotifyn sisällytys albumimenestyksen mittaukseen ehti jo sysätä sen olemassaolon perusteet kaikkinensa naurunalaisuusvyöhykkeelle.

Tribuutit rautaa

Yhden artistin tuotantoa versioivat teema-albumit eivät ole tuore keksintö – ensimmäinen sellainen nähtiin Suomen listoillakin jo 1969 (Hollies Sing Dylan, #3). 2000-luvulla ne ovat kuitenkin selvästi yleistyneet, ja ykköseksi asti ovat yltäneet ainakin Sielun veljet (Tuomari Nurmio), Pate Mustajärvi (Juice/Johnny Cash) sekä Vesa-Matti Loiri (Juha Vainio). Tänään kolmosena debytoineella Eput rautaa -albumilla ääntelee tribuuttihengessä useita esittäjiä. Onko se oman kategoriansa paras sijoitus? Pitänee ottaa selvää.

Emma-gaala saattaa vihdoin olla kehittymässä kotimaisen musiikin markkinointitapahtumaksi myös tulostensa suhteen. Kolme runsaimmin palkittua tähteä eli Cheek, Haloo Helsinki! ja J. Karjalainen ovat kaikki eriasteisessa nousussa albumitilastossa, ja Kuka muu muka -nimiraita harppasi latauslistalla korkeimmilleen kuudenneksi. Thirty Seconds to Marsin re-entry 27:nneksi saattaa myös olla Emma-avusteinen, todennäköisemmin silti konsertin stimuloima.

Ensimmäisenä versionaan jo puolitoista vuotta sitten julkaistu Ellie Gouldingin Halcyon Days debytoi lopulta 40:ntenä. Toisella tavalla pitkää linjaa tultiin sijalle 41. Ben Granfelt on vuodesta 1987 ja Gringos Locos -yhtyeestä lähtien kuulunut useisiin listakokoonpanoihin, mutta vasta nyt 50-vuotiaana merkkautti tilastohistoriaan oman nimensä albumilla Handmade.

Isot edellä, pienet perässä

Olen saanut masteroiduksi vuosien 1985-1993 viikoittaiset singlelistat samalla tavoin kuin tein albumilistoille toissavuonna (selitystä täällä). Kestää vielä aikansa, kun saan ne läpikäydyksi ja julkaistuksi mielekkäässä muodossa. Pomus-listatietokantaan nopeasti askarrellut kuukausilistat eivät olleet mielekkäin mahdollinen muoto, siksi nämä uudet ovatkin nyt olemassa.

Sisältää hitin -kirjaa varten koostin Top 20 -mittaiset singlelistat. Pomuksen Top 30 -kuukausilistoihin tuli jo kosolti ennen tilastoitumattomia hittejä, ja nyt Top 30 -viikkolistoihin taas paljon lisää. Etenkin 1980-luvun lopun osalta, koska tuolloin oli enemmän rinnakkaisia listoja ja enemmän hajontaa.

En luettele tässä kaikkia uusia listasinkkuja (kuten menin tekemään albumien kanssa), mutta laitan näytteenomaisesti kuusi levyä kultakin 80-luvun loppupuoliskon vuodelta. Aika ikimuistoisiakin mahtuu sekaan – jopa esittäjiensä ainoita merkintöjä Suomen listahistoriassa (Cameo, Billy Bragg, Magnus Uggla, Joe Jackson). Kerrattakoon vielä, että viikkolistaus aloitettiin elokuussa 1985.

1985 (elo–joulu)
Huey Lewis & The News: The Power of Love #23
Fine Young Cannibals: Johnny Come Home #26
Billy Idol: White Wedding #25
Smack: Stepping Stone #22
Madonna: Dress You Up #23
Twisted Sister: Leader of the Pack #23

1986
Skädäm: Katujen kuningatar #24
Heart: These Dreams #23
Heikki Kinnunen: Uffaffaa #27
Simply Red: Holding Back the Years #26
Sleepy Sleepers: Pölkyllä päähän #29
Tuomari Nurmio: Miehen elämää #22

1987
Cameo: Candy #25
Leevi and the Leavings: Pohjois-Karjalaan #30
Europe: Carrie #23
Suzanne Vega: Luka #21
Keba: Ruskeatukkainen #20
The Pogues & Kirsty MacColl: Fairytale of New York #21

1988
Fairground Attraction: Perfect #22
Paula Koivuniemi: Kuuleeko yö #26
Midnight Oil: Beds Are Burning #23
Guns n’ Roses: Sweet Child of Mine #23
Tracy Chapman: Talkin’ Bout a Revolution #28
Mieskuoro Huutajat: Pohjoinen kotimaamme ep #24

1989
Vaya con Dios: Don’t Cry for Louie #24
Billy Bragg: She’s Got a New Spell #20
Def Leppard: Pour Some Sugar on Me #27
Jamppa Tuominen: Yön hiljaisuudessa #25
Joe Jackson: Nineteen Forever #27
Magnus Uggla: Jag mår illa #24

Alin porras on liukas

Niin epämääräinen ja turhauttava kuin uusi Spotify-höystetty albumilista onkin, oli siinä vanhassakin muutamien asioiden korkea aika muuttua. Sehän kiistatta suosi varttuneemman väen vakiintuneita suosikkeja. Lähinnä huomiota on kiinnittänyt joidenkin levyjen katteettomalta vaikuttanut mukana roikkuminen. Miksi esimerkiksi Lauri Tähkän uusin katosi Top 50:stä vasta äskettäin 22 viikon jälkeen, vaikka se ei ole saanut vetoapua ainakaan hittibiiseiltä?

Isoja suhdannemullistuksia ei ole vielä luvassa, eikä sellaisten syynä aina ole tilastointi. Syy voi olla vaikkapa tuotantoyhtiön, levy-yhtiön, säveltäjän, ohjaajan ja esittäjien vaihtuminen, kuten kävi uusimman Risto Räppääjä -elokuvan ja -soundtrackin kohdalla. En tiedä, onko itse leffan menestys jäänyt ratkaisevasti edeltäjistään, mutta levyn totisesti on.

Aikaisemmat kolme Iiro Rantalan säveltämää Räppääjä-albumia kävivät kaupaksi pitkään – toissavuotinen Risto Räppääjä ja viileä Venla haali 20 listaviikkoa käytyään ylimmillään 11:ntenä. Vaikka tällä kertaa asialla on melkoisen hitti-cv:n omistava Esa Nieminen, Risto Räppääjä ja liukas Lennart jaksoi vain täpärästi sijalle 50. Sekä uudella (Timo Koivusalo) että vanhalla ohjaajalla (Mari Rantasila) on myös omat listamenneisyytensä.

Triplalla yöhön

Kolme albumia, kolme listaykköstä. Moni ei ole käynnistänyt levytysuraansa niin näyttävästi kuin JVG. Ainoana duon edellä on neljällä ykkösellä pelin avannut Poets of the Fall. Mutta onko ennätys jo rikottu seuraavan JVG-levyn ilmestyessä? Riippuu siitä, kelpuutetaanko tiuhaan albumeita pukkaava Robin mukaan. Hänen kolmesta ykkösestään ensimmäinen Koodi vietti koko listakarriäärinsä midprice-osastossa.

Uutuuksista koostuvassa kärkikolmikossa Samuli Putro sai kakkossijoineen tinkiä standardeistaan, mutta kolmonen Olavi Uusivirta on ylempänä kuin koskaan ennen. Redrama (#8) sivusi yli kymmenen vuoden takaista parastaan. Kerran aikaisemmin albumitilastossa pistäytyneet Kuolemanlaakso (#10) ja Pharrell Williams (#14) kohensivat asemiaan roimasti – tosin Pharrellin ja miksei myös Redraman olisi vahvoine hittipohjustuksineen nähnyt korkeammallakin.

Ruotsalaisia comebackejä: Weeping Willows (#24) palasi listanimeksi kymmenen ja Entombed (#43) seitsemäntoista vuoden tauolta. 37:ntenä debytoi latauslistaa viime viikkoina spämmännyt Glee-löytö Lea Michele, ja numeron 50 valitsi ensimmäiseksi – kyllä, ensimmäiseksi – listasijoituksekseen Maritta Kuula. Hän kaiketi yltäisi melko korkealle historian iäkkäimpien listatulokkaiden rankingissa, jos vain kertoisi ikänsä.

Kernaasti väärässä

Kun brittilistoja kokoava Official Charts Company kertoi tammikuun lopulla liki tuntemattoman Clean Banditin singahtaneen huimilla myynneillä singlelistan ykköseksi, arvelin jutussa käytetyn epähuomiossa väärää kuvaa. Eihän tuonnäköinen nelikko voi nousta popsuosikiksi vuonna 2014! Olin väärässä.

Kun kuuntelin Rather Betä, korviini virisi jostain vanha tuttu vibraatio. Siitä asti kun aloin brittilistoja seurata, olen aika hyvin tunnistanut kappaleet, joista suomalaiset eivät kiinnostu. Osumatarkkuuteni oli muinoin kiitettävä todetessani: ”Tämä hieno biisi ei takuulla ikinä soi Rockradiossa.” Rather Be kuulosti tämän vaikeasti selitettävän lajityypin muotovaliolta. Mutta olin väärässä.

Vierailevan vokalistin Jess Glynnen laulama Rather Be eteni nopeasti Top 20 -radiohitiksi, latauslistallamme se on neljäntenä ja Spotifyssa sitä on kuunneltu yli 200.000 kertaa viikossa. Riittää kakkossijaan, kuten vasemmalta näette. Toukokuussa ilmestyvän albumin vastaanotto on toki näidenkin näyttöjen jälkeen vielä arvoitus.

Lennokas vuoronvaihto

Huh. Taannoin enteilin, että tasaisen pistetilanteen takia radiolistan kärki voi muuttuilla miten tahansa. Samoin enteilin, että Kaija Koolla olisi kelpo mahikset nousta ykköseksi. En kuitenkaan kaavaillut, että Kuka sen opettaa olisi jo tänään listakärjessä. Kukapa muuten nuljahti Kaijan vanhalle 16. sijalle? Se jonka ykkösyyttä pidin vielä toissapäivänä mahdollisena eli Happoradion Sinä & hän.

Vielä reippaampaa on meno kakkoskorokkeella, jonka saavuttaakseen Juha Tapion Aito rakkaus kiipesi kerralla 42 sijaa. Mainitsin jonkinlaisena erikoisuutena Kaija Koon saaneen kuusi hittiään radiolistan kakkoseksi, mutta Tapiolle tämä olisi jo seitsemäs. 42 vauhtiaskelman jälkeen se ykkössijan tuova viimeinen saattaa tuottaa vaikeuksia tai ainakin ottaa aikansa. Kolmosenakin on nousija, jo kolmas Aviciin Top 3 -hitti Addicted to You.

Vaikka on hienoa, että uusi listalaatija Radio Monitor pystyy rekisteröimään Radio Suomen kaikkien yli 20 maakuntaradion soitot, niin samalla hittiä soittavien radioasemien määrän kertova sarake on muuttunut joutavanpäiväiseksi. Nytkin eniten asemia (34) on sijan 21 kappaleella eli Anna Abreun Kylmästä lämpimään -coverilla. Radio Suomen biisikohtaiset soittomäärät ovat niin pieniä, että suuret kuuntelijakertoimetkaan eivät juuri pumppaa niille painoarvoa.

On niin hapokasta

Sinä & hän -maistiaisen vaisu vastaanotto latauksissa ja suoratoistossa ei enteillyt mitään sen huolestuttavampaa, vaan Elefantti eteni Happoradion kolmanneksi ykkösalbumiksi. Edellinen julkaisu, runsaan kahden vuoden takainen kokoelma kävi kuutosena. Radiolistaltakin bändi on noukkinut kolme ykköstä, eikä näytä mahdottomalta, että Sinä & hänestä tulisi vielä neljäs. Tilaston kärki on huipputasainen, ja mikä tahansa Top 10:stä voi napata seuraavan paalun.

Muutoinkin kerta kerralta sijoitustaan kohentanut Yona sai tangomarkkinoilta sen verran lisäpontta, että Tango à la Yona debytoi 11:ntenä. Ennakoimattomampi oli Beckin elpyminen: Morning Phasen 13. sija on pykälän parempi kuin missä läpimurtolevy Mellow Gold kävi 20 vuotta sitten. Tämän viikon läpimurtaja on 33:ntena debytoiva rytmitrio Pietarin spektaakkeli. Ihan kokemattomasta ryhmästä ei ole kyse, sillä basisti Mitja Tuuralan ekat levytykset ovat yli 30 vuoden takaa.

Viimeisestä debyytistä sijalla 49 saamme kiittää Spotifyn tuoretta mukanaoloa. Brittilistalla jo pitkään juhlineen Bastillen All This Bad Blood pitää Spotifyn omassa rankingissa sijaa 16, mistä voimme päätellä suoratoiston painoarvon olevan vielä varsin maltillinen lopputulosten kannalta. Toistaiseksi muutoksen vaikutukset näyttävät pääosin myönteisiltä – kyllähän esimerkiksi Calvin Harrisin ja Jason Derülon voi kaikkine hitteineen sanoa ansainneen albumilistasijansa.

Maltti on valttia

Valtaosa ensimmäisen Vain elämää -kauden artisteista hyödynsi huimaa nostetta laittamalla markkinoille omia julkaisujaan – Katri Helena ja Jari Sillanpää kokoelmat, Jonne Aaron, Neumann ja Erin uudet albumit. Cheek pystyi panttaamaan hiukan pitempään ja ratsasti ennen ohjelmaa ilmestyneen Sokka irti -albumin singlelohkaisuilla (etenkin sillä, jossa lauloi Jonne Aaron).

Yksi pysyi tähän asti vaiti: Kaija Koo. Ensiksi Kuka sen opettaa -sinkussa herätti huomiota kannen silmiäpolttavan ruma logo – lieneekö tahallista, että muiden kirjainhirviöiden rinnalla juuri koot näyttävät suht siedettäviltä? Mutta nyt itse biisi on ottanut pääosan debytoimalla parin päivän välein radiolistan 16:ntena ja latauslistan kakkosena.

Tuo radiosijoitus on poikkeuksellisempi, latauksissahan ykkösdebyyttejä nähdään harva se päivä – nykyinenkin kärkilevy Huominen on huomenna teki sellaisen. Ehkä Kuka sen opettaa yltää johonkin, mitä Koo on ainoan kerran kokenut 17 vuotta sitten. Hänen hiteistään kuusi on noussut Suomen radiolistan kakkoseksi, mutta vain Unihiekkamyrsky huipulle asti.

1990-luvullahan radiolistapisteytyksessä pärjäsi hyvin Radio Suomen ja (aitojen) paikallisradioiden tuella. Vasta liki viisikymppisenä Koo sai vuoden 2010 Vapaa-sinkullaan muutkin kuin iskelmäradiokanavat kiinnostumaan musiikistaan, ja tämänhetkinen radiokenttä Suomipopin nousuineen ja Iskelmän linjanmuutoksineen vaikuttaa suorastaan räätälöidyltä nyky-Kaijalle.