Soittolista: Hitit Suomessa 1966

Olen viime aikoina koonnut ja prosessoinut vuosien 1966-1971 listoja eli aikakautta, jolloin Suomessa koottiin jo albumitilastojakin mutta jota ei huomioitu Sisältää hitin -kirjassa. Valmiina ovat kuukausittaiset Top 40 -singlelistat ja vaihtelevanmittaiset albumilistat sekä nyt myös hittivuosilistat. Biisit saivat siis pisteitä myös läsnäolostaan menestysalbumeilla tai -kokoelmilla, mutta alkuvuosina noiden pisteiden osuus on melko vähäinen.

Koska kaikkia tuon ajan hittejä ei muista/tunnista pelkän nimen perusteella tai lainkaan, olen kuunnellut niitä Spotifysta ja innostuin kokoamaan myös soittolistoja. Onpas koukuttavaa hommaa. Tarjoankin teille kuultavaksi 40 biisin soittolistan hittivuodesta 1966. Väitän sitä suhteellisen sivistäväksi kaksituntiseksi. Jos saan rohkaisua, tarjoan jatkossa lisää. Teknisistä kämmeistä ja parannusmahdollisuuksista kannattaa myös kertoa.

Kappaleiden järjestys ei noudata listamenestystä, vaan vuosilistasijoitus on tuossa suluissa ennen levyn nimeä.

1966 Suomi Top 40

(39) The Hep Stars: Wedding
(25) The Lovin' Spoonful: Summer in the City
(32) Dusty Springfield: You Don't Have To Say You Love Me
(20) Katri Helena: Lui
(11) Irwin Goodman: En kerro kuinka jouduin naimisiin
(17) Mari Laurila: Aja hiljaa isi
(38) Jormas: Saat miehen kyyneliin
(50) Johnny & The Sounds: Öisin vain valvon
(34) Simo ja Spede: Keltainen jäänsärkijä
(27) Juha Watt Vainio: Poliisi
(40) Esa Pakarinen: Kuti-kuti-kut
(14) Eino Grön: Sä kuulut päivään jokaiseen
(51) Reijo Taipale: Kaukainen ystäväni
(22) Frank Sinatra: Strangers In The Night
(29) The Rolling Stones: As Tears Go By
(2) Sonny & Cher: Little Man
(21) The Kinks: Sunny Afternoon
(35) Kai Hyttinen: Tyttö
(3) Danny: Vähän ennen kyyneleitä
(47) Kari Kuuva: Lärvätsalo go-go
(6) Irwin Goodman: Ei tippa tapa
(46) The Who: My Generation
(43) The Hollies: Stop Stop Stop
(52) Los Bravos: Black Is Black
(26) Nancy Sinatra: These Boots Are Made for Walkin’
(45) Ann Christine: Playboy
(30) Simo Salminen: Rotestilaulu
(1) Tapio Rautavaara: Häävalssi
(48) Hector: Palkkasoturi
(16) The Rolling Stones: Paint It, Black
(19) Herman’s Hermits: No Milk Today
(37) The Beach Boys: Good Vibrations
(49) Cher: Bang Bang (My Baby Shot Me Down)
(12) The Hep Stars: Sunny Girl
(9) Johnny: Hyvin menee kuitenkin
(8) Irwin Goodman: Työmiehen lauantai
(31) Katri Helena: Polkkis
(13) Eino Grön: Valkovuokot
(18) The Platters: Twilight Time
(15) Kristina Hautala: En koskaan

Vuosilistan kärkikympistä neljä sinkkua jäi pois soittolistalta.
4. The Beatles: Michelle / Girl. Ei Beatlesiä Spotifyssa, mutta kaksi suomennosta mahtui listalle, Tyttö ja Keltainen jäänsärkijä.
5. Johnny: Hymyillen / Iltapäivää. Kummankin alkuperäinen versio on listalla (Sunny Girl ja Sunny Afternoon) plus kaksi muuta Johnnyn esitystä.
7. The Hootenanny Trio: Halitulijallaa. Ei Spotifyssa.
10. Irwin Goodman: Kalteritango / Autolla Kanarian saarille. Kolme Irwiniä saa riittää, ja tangojakin on.

Uusi burnautuminen

Albumilistalla pääosan nappasivat 21. sijalta kuudenneksi harpanneet Ricky-Tick Big Band ja Julkinen sana. Burnaa! nähtiin tuota ylempänä (#4) toukokuisen julkaisunsa jälkeen, mutta ennätyskorkeuksillekaan ei lähiviikkoina ole suuria esteitä. Uusi nousu lienee paljolti Pori Jazz -keikan ansiota, sillä aiemmin vain täpärästi Top 50:ssä käynyt, Porissa esittäytynyt Olly Murs teki myös rehevän re-entryn 14:nneksi.

En osaa hahmottaa kaavaa, jolla joidenkin nuorisosuosikkien listakannatus rajautuu tiiviisti lataus/virtaussuosioon ja jotkut ilmaantuvat albumimyyntitilastoon miltei tyhjästä. Sijan 17 Selena Gomez ei ole ehtinyt esikoislevyllään haalia maailmaltakaan merkintöjä, mutta hänestä ennustetaan seuraavan Billboard 200:n ykköstä. Amerikasta tulee toinenkin viikon kahdesta uutuudesta, Pantera-vokalistina tunnettu Philip H. Anselmo (#28).

Variöösi 14: Lambada (1989)

Listablogin kesäsarjassa esitellään aikajärjestyksessä hyvin menestyneitä sekalaisten hittien kokoelmia takavuosilta.
Albumilista lokakuu 1989

Sekä lambada-tanssi että sen maailmankuuluksi nostanut biisi olivat eläneet elämäänsä vuosikaudet lukuisine variaatioineen, kun ranskalainen tuottaja Jean-Claude Bonaventure keksi yhdistää ne ”uudeksi” hitiksi. Loppukesällä 1989 nopeasti harrastajia kerännyt lantiojumppa nosti Bonaventuren Kaoma-yhtyeen Suomenkin sinkkuykköseksi syys-lokakuun vaihteessa.

Tavallaan Kaoma sai maistaa omaa lääkettään, kun CBS-yhtiö imuroi tanssikansan levyrahat hämäräperäisellä Lambada-kokoelmallaan ennen kuin Kaoma sai oman albuminsa ulos. Nimiraidan perässä kuultiin sekalainen sikermä brasilonytkytystä, jonka tekijöistä kolmella näytteellä esittäytynyt Beto Barbosa taisi ainoana luoda jonkinlaisen kansainvälisen uran. Kaomassahan ei ollut muuta brasilialaista kuin vokalisti Loalwa Braz – sävelmäkin kähvellettiin Boliviasta.

Lambada-kokoelma tilastoitui jo syyskuussa ja oli muutaman viikon maamme toiseksi ostetuin albumi Bat & Ryydin takana (ikimuistoista, eikö?), joten joulukuussa julkaistu Kaoman World Beat sai rääppiäistyylisen vastaanoton – tosin sekin ylettyi seiskasijalle vuoden jo vaihduttua. Vaikea sanoa, kumpi oli ”parempi” ostos, koska sinänsä hienoääninen Loalwa oli Kaoma-levylläkin vain ajoittain mukana. Joka tapauksessa leffavirityksetkään eivät estäneet lambada-lumon loppumista lyhyeen.

Piirretäänpä uudestaan

Radiolistan kärkiviisikko jatkaa vahvasti kotimaisena: Haloo Helsinki!, Tuomas Kauhanen, Jonna Tervomaa, Erin ja Redrama (ja okei, A.J. McLean). Tuontimusan lippua kantaa taas kerran kuutossijan Pink, jonka True Lovella vierailee Lily Allen. Lataus- ja singlelistoja määräävän Aviciin biisissä Wake Me Up (#7) on myös isossa roolissa vokalisti Aloe Blacc, mutta ilman esittäjäkrediittiä. Outoa, mieshän on omillakin sinkuilla ja albumeillaan yltänyt muun muassa Britannian top teniin.

Huomionarvoinen Top 20 -paluu yli seitsemän vuoden tauolta on Egotripin Mestaripiirros (#17). Keväisen Mikki Kausteen sooloalbumin floppaus on unohdettu, ja veteraanibändin uutuusbiisiä soitetaan jopa NRJ:llä sekä The Voicella – siitäkin huolimatta, että kyseessä on cover Anna Puun esikoislevyn päätösraidasta. Tuleva pitkäsoitto sisältää pelkkiä egotrippiläisten muille kirjoittamia kappaleita omina näkemyksinä.

Viime viikolla lataus- ja singlelistoilla debytoinut Naughty Boy ft Sam Smithin La La La ylitti myös Top 20 -kynnyksen Yle X:n ja NRJ:n vauhdittamana. Jo huhtikuussa You Tubessa julkaistu biisi kävi brittiykkösenä toukokuun lopulla. Toinen taannoinen brittikärki, John Newmanin Love Me Again, nousi viikko sitten radiolistamme 20:nneksi, mutta teki nyt tilaa La La Lalle.

Variöösi 13: Powermix (1988)

Listablogin kesäsarjassa esitellään aikajärjestyksessä hyvin menestyneitä sekalaisten hittien kokoelmia takavuosilta.
Albumilista kesäkuu 1988

Lahtelainen levy-yhtiö Power tunnettiin Turo’s Hevi Geen, Hausmyllyn ja Bat & Ryydin julkaisijana, ja saattoipa se maailmaan myös erään Samuli Edelmann -nimisen artistin esikoislevyn. Power sai ensimmäisenä juhlia suomalaisen remix-albumin listallenousua (Hausmyllyn Remix Schysteemi 1991).

Jo noita ennen Power toi maahan keskieurooppalaisia dance-levymerkkejä, joista tunnetuin lienee vimmatusti italodiscokokoelmia suoltanut ZYX. Näin syntyi yllätyssuksee Powermix, jonka toisella puolella oli kuusi mannermaista hytkykotvaa ja toisella dj-duo Jarkka & Samppa miksasi ne klimpiksi. Seassa soi yksi ilmeinen hitti, belgialaisen The Fansin futishymni Olé, Olé, Olé, ja kannessa mainittiin erikseen myös esitys nimeltä Billie Jean Rap.

Seuraavat Powermixit eivät herättäneet yhtä paljon kiinnostusta, mutta yhtiö sai vielä jokusen tuontimenestyksen, erityisesti Ed Starinkin Synthesizer Greatest -albumit (1990). Vime vuosina Power on kunnostautunut Virpin ja Tauskin hittien dance-miksauksissa ja karaoketuotteiden parissa.

Olosuhteiden hyödyntäjät

Nyt se tiedetään, mihin vuoden 2013 Pet Shop Boys voi Suomen albumilistalla yltää optimiolosuhteissa: vähäinen vastus, konserttivierailu, kriitikoiden myötämielisyys, medianäkyvyyttä Ylen pääuutisia myöten... Electric debytoi viidentenä, mikä on duon paras sijoitus miltei 20 vuoteen. Viime syyskuussa edeltäjä Elysiumille oli tarjolla ainoastaan 21. sija, ja koko 2000-luvulla Top 10 -merkintöjä oli tätä ennen kertynyt vain yksi.

Huonosta medianäkyvyydestä ei voi myöskään valittaa Jay-Z, josta otsikoita seuraamalla ei ikimaailmassa uskoisi, että mies on nyt itsekseen ensimmäistä kertaa albumitilastossamme. Radio Nova jopa alkuviikolla taivasteli sitä, että Magna Carta Holy Grail on hänen "vasta ensimmäinen" ykkösensä brittilistalla. Tuon lisäksi kaistaleveyttä niitti tietysti se poikkeuksellinen saavutus, että USA:sta irtosi jo 13. paalupaikka. Samaan aikaan Kotiteollisuuden viimesunnuntaisesta ykkössijasta Suomessa vaiettiin jokseenkin täysin.

Ennen Magna Cartan 17. sijaa Jay-Z rekisteröityi meillä vain toissavuotisella kimppa-albumillaan Kanye Westin kanssa (#23). Westin oma Yeezus katosi Top 50:stä kahden viikon jälkeen, vaikka syrjäyttäjiä ei juuri ole liikkeellä. Mainittujen lisäksi saatiin vain yksi tulokas, kanadalainen metallitiimi Blood Ceremony (#34).

Variöösi 12: Dance Dance 88 (1987)

Listablogin kesäsarjassa esitellään aikajärjestyksessä hyvin menestyneitä sekalaisten hittien kokoelmia takavuosilta.
Albumilista joulukuu 1987

Tähän K-telin rykäisyyn oli pakko tarttua siksi, että joulun 1987 tienoilla Dance Dance 88 oli Suomen ostetuin levy peräti kahdeksan viikon ajan. Tosin vastus oli melko vaisua – viimeksi käsitellyn The Bestin viitososa, Mamban ja Juice Leskisen ei-ihan-vahvimmat albumit, orkesteriäänite Venäläinen fantasia ja Rick Astleyn tähdenlento.

Kenties Sabrina olisi pistänyt paremmin kampoihin, jollei hänen isoin hittinsä Boys olisi oman levyn lisäksi päätynyt Dance Dancelle. Kokoelman kansitaiteessa korostui juuri tuo nisäbimbokattaus – mukana myös Sinitta, C.C. Catch, Mel & Kim ja Brigitte Nielsen! Lupailtu tanssiosasto jäi taas aika heikkoihin kantimiin, vaikka toinen London Boysin kahdesta raidasta oli Dance Dance Dance. Kenellekään muulle ei suotu tuplaedustusta.

Muutoin 24 kappaletta on valittu tutusti teeman ja hittiyden rajoja venyttäen. Ja tutusti tekee mieli ilahtua omien lempiesitysten päätymisestä suosikkiäänitteelle, esimerkkinä Hue and Cryn Labour of Love. Varsin ankean kuvan tämä paketti silti antaa aikansa pintamusailmastosta.

Nimiraita, starttaaja vai elvyttäjä?

Radio- ja latauslistojen paalupaikkaa kärkkyvä Maailma on tehty meitä varten on kolmas single samannimiseltä Haloo Helsinki! -albumilta. Usein albumit nimetään ensimmäisen hittinsä mukaan, mikä toki antaakin niille hyvän lähtövauhdin. Mutta useiden esimerkkien perusteella nimilaulun julkaisu kolmantena tai neljäntenä sinkkuna pidentää levyn elinikää olennaisesti – siis jos siitä tulee hitti.

Suomesta näytteitä löytyy nihkeänlaisesti: Anssi Kelan Nummela, Johanna Kurkelan Marmoritaivas ja, no, Ari Koivusen Fuel for the Fire. Mutta listaviikkoja haalineita tuontilevyjä luetellessa voi palata historiassa vaikka kuinka kauas: Musen The Resistance (50 vk), Rammsteinin Mutter (44 vk), Red Hot Chili Peppersin Californication (62 vk), Simply Redin Stars (40 vk)... Haloo-kvartetti on siis hyvillä jäljillä ja palasikin jo albumilistan neloseksi.

Erityisesti 1980-luvun megalevyt tuntuvat järjestään noudattaneen tätä strategiaa: Bruce Springsteenin Born in the U.S.A., Dire Straitsin Brothers in Arms, Duran Duranin Rio, Princen Purple Rain (joka tosin Suomessa sai valjun vastaanoton), Tina Turnerin Private Dancer ja tietenkin Michael Jacksonin Thriller, joka ilmestyi markkina-alueesta riippuen maailman ostetuimman äänitteen viidentenä tai kuudentena lohkaisuna.

Vielä tuostakin peruuttaessani huomasin, että joidenkin menestysalbumien ensimaistiaiset ovat kutakuinkin unohtuneet. Esimerkiksi Eaglesin Hotel California julkaistiin monta kuukautta emolevyn jälkeen, kun kärkihitiksi oli valittu New Kid in Town. Harva tietovisaaja taitaisi myöskään vastata oikein kysymykseen Brothers in Armsin ekasta singlestä. Se oli So Far Away.

Variöösi 11: The Best (1985)

Listablogin kesäsarjassa esitellään aikajärjestyksessä hyvin menestyneitä sekalaisten hittien kokoelmia takavuosilta.
Albumilista lokakuu 1985

The Best -sarja vastasi orastavan cd-aikakauden kasvavien annoskokojen vaatimuksiin: se kauppasi ”kahta levyä yhden hinnalla”, vaikka kaikki biisit mahtuivatkin yhdelle c-kasetille. Itse asiassa cd-versio oli huonoin ostos – en ole varma ykkösosasta, mutta discogs.comin mukaan ainakin The Best 6:n kohdalla tupla-lp ja kasetti sisälsivät 24 biisiä, cd vain 18.

Pitkälle 1990-luvulle jatkuneesta, alkujaan Discophonin Kerberos-merkillä julkaistusta The Bestistä tuli Finnhitsin veroinen kokoelmasarja, sillä peräti kymmenen peräkkäistä osaa nousi maamme kolmen ostetuimman albumin joukkoon. Viimeinen ykkössijan saavuttaja, osa 7, ilmestyi loppuvuonna 1988.

Sisältö oli verrattain tasavahvaa Britanniaan ja USA:han painottuvaa hitistöä. Ykkösosaa elävöittivät islantilaisen Mezzoforten instrumentaali Garden Party (älkää naurako, se oli brittien Top 20 -single) sekä saksalaiset Propaganda ja Sandra, jonka Maria Magdalenalla levyä varmaan parhaiten kaupattiin. Esimerkiksi Whitney Houston ja Billy Idol olivat tuolloin vielä suomalaisille tulevaisuuden nimiä.

Vielä on maailmaa jäljellä

Kenties siksi, että viimevuotinen Sotakoira II ei kyennyt tekemään seuraa viidelle aikaisemmalle listaykköselle, Kotiteollisuus julkaisi albumin lähes softeimpaan mahdolliseen kilpailutilanteeseen. Viikon ainoa vähänkään nimekäs uutuuslevy Maailmanloppu on nyt kärjessä ja voisi saman tien  kohentaa yhtä tilastoknoppia: noista aiemmista ykkösistä vain Sotakoira (2008) piti paikkaansa pitempään kuin viikon.

Aikoja sitten perustettujen bändien myöhäisten listadebyyttien kesäjatkumo sai taas yhden lenkin. Nyt kyseessä on 1988 aloittanut ja kymmenisen vuotta toiminut Xysma, jonka vuonna 1996 tekemä Lotto ylsi Svartin uudelleenjulkaisemana sijalle 20.  Amerikkalaisduo Myron & E kiinnostanee suomalaisia sijan 47 edestä kehutun The Soul Investigators -yhteistyön ansiosta.

Uutuuksien puutteessa moni vanha äänite parantelee asemiaan Top 50:ssä. Sonyn koostama Tango - Suuri juhlalevy eteni neljännellä viikollaan kahdeksanneksi. Yllättävä kärkikymppiin palaaja on Suvi Teräsniskan miltei puolivuotias Yö-coveralbumi. Siltähän ei ole irronnut yhtään kunnon hittiä.

Variöösi 10: New Let’s Dance (1984)

Listablogin kesäsarjassa esitellään aikajärjestyksessä hyvin menestyneitä sekalaisten hittien kokoelmia takavuosilta.
Albumilista lokakuu 1984

New Let’s Dancen viittaus David Bowien edellisvuotiseen menestyssingleen ja/tai -albumiin ei ole sattumaa. Kun rockikoni lauloi Let's Dance ja moni hänen kollegoistaan sijoitti videoihinsa ryhmäkoreografioita Michael Jacksonin innoittamina, niin viestiksi muodostui: kuka tahansa voi tehdä tanssilevyn, ja mitä tahansa voi myydä tanssilevynä.

Albumin varsinaiset dance-raidat olivat hyvin hi-nrg-painotteisia: Hazell Deanin avausbiisi Whatever I Do, Evelyn Thomasin High Energy ja draghirviö Divinen You Think You’re a Man. Miellyttävimmin tai yllättävimmin täkäläisen tanssituskäsityksen haastoivat The Special AKA:n What I Like Most About You Is Your Girlfriend ja Orchestral Manoeuvres in the Darkin Talking Loud and Clear.

New Let’s Dancen suosiota sopii siinä suhteessa ihmetellä, että mukana ei ollut yhtään suurhittiä – Ray Parker Jr:n leffatunnari Ghostbusterskin soi Spookyn coverina. Esittäjistä Gloria Gaynorin listaura oli jo takana, Huey Lewis & The Newsillä vasta edessä. Top 20 -sinkuiksi meillä ylsivät vain Sandy Martonin People from Ibiza ja Break Machinen Break Dance Party. Kuka muistaa?

Variöösi 9: Atsipoppaa (1983)

Listablogin kesäsarjassa esitellään aikajärjestyksessä hyvin menestyneitä sekalaisten hittien kokoelmia takavuosilta.
Albumilista joulukuu 1983

Atsipoppaata voisi pitää myös albumilistalle kelpaavana itsenäisenä kokonaisuutena, koska suuri osa biiseistä oli ennenjulkaisemattomia, ja Reetta ja Sanna -duon nimikappaleesta tuli lastenlaulukriteereillä melkoinen hitti. Toisaalta osa sisällöstä oli tuttua muun muassa Alwari Tuohitorvi -muusikosta pikkukakkosjuontajaksi ryhtyneen Jukka Rautiaisen aiemmilta levyiltä.

Kokonaisuutta rikkoi olennaisesti se, että aloitusraidaksi laitettiin tuore Syksyn sävel -voittaja, levyn yleissoundista täysin poikkeava Jonna Tervomaan Minttu sekä Ville. Vieläpä ”yksinoikeudella”, koska voittajan oma albumi valmistui vasta seuraavana keväänä. Voi oikeastaan pitää ihmeenä, että Jonna pystyi vielä nousemaan ykköseksi Atsipoppaan tyhjennettyä joulupajatson kultamyynnillään.

Menestyslevy sai seuraavana vuonna jatko-osan, ja pari vuotta myöhemmin K-tel julkaisi kasetin 16 kivaa lastenlaulua, jonka sisällöstä noin puolet oli samaa kuin Atsipoppaassa. Nykyisin digijakelussa on 34-biisinen kahden alkuperäisjulkaisun yhdistelmä, cd:näkin kaupiteltu "lasten iki-oma tuplalevy".

Marsiin ja takaisin

Albumilistan lomatunnelmia on saatu odotella tavallista pitempään, ja ensi tilastoonkin on vielä luvassa kovia uutuuksia, mutta tällä viikolla nähdään muutama tuttu kesätempaus. Keikkansa avulla Thirty Seconds to Mars palasi peräti kuudenneksi, mikä on Top 50:n korkein re-entry yli kahteen vuoteen ja yhtyeen uran paras sijoitus Suomessa. Yhteensä re-entryjä tuli tänään yhdeksän.

Korkeinta uutuutta Euro Crackiä (#7) voisi luulla ensikertalaiseksi, mutta kokoonpanon pääjehut Julma-Henri ja RPK ovat tehneet ennenkin listalevyjä yhdessä ja erikseen. Euro Crack oli nimeltään myös viimevuotinen ep/minialbumi, joka nousi Rumban erikoislistalla kolmanneksi mutta ei varsinaisiin Musiikkituottajien tilastoihin.

17:ntenä esittäytyy toisella albumillaan amerikkalaisryhmä Jex Thoth. Ylempänäkin joskus käyneelle Editorsille 43. sija lienee plussaa, sillä The Weight of Your Loven edeltäjää In This Light and on This Eveningiä ei täkäläisellä listalla näkynyt. Miinusta lienee taas se, että kahden ykkössijan jatkoksi uutukainen debytoi Britanniassa vasta kuudentena.

Voittoon kisan ulkopuolelta

Emmelie De Forestin Only Teardrops hypähti viisuvoittonsa jälkeen latauslistan kärkeen ja veti mukanaan myös muita kisaajia, mutta kaikki katosivat kuvioista nopeasti. Nyt näyttääkin siltä, että koko kilpailumyllyn pääpärjääjäksi on seuloutumassa Norjan karsinnoissa toiseksi sijoittunut Bombo, joka debytoi tällä viikolla latausten kahdeksantena ja ns. singlelistan sijalla 14.

Esittäjää ensiksi silmätessä tuntui, että joku yrittää härskisti peesata viime vuosien ykkösilmiötä, mutta todettakoon, että Adelén on 16-vuotiaan laulajattaren oikea etunimi. Todettakoon myös, että hänen biisiensä latinosävyille antanevat autenttisuutta espanjalaiset sukujuuret äidin puolelta. Kansainväliselle läpimurrolle tulee tukea popmoguli Simon Fullerin tähtitehtaasta.

Toinen leveän rintaman etenijä on Haloo Helsingin Maailma on tehty meitä varten, joka debytoi singlelistan 19:ntenä, nousi latauksissa 27. sijalta yhdeksänneksi ja radiosoitossa 17. sijalta toiseksi. Viimeksimainitun nykäyksen aiheutti se, että radiot vihdoin malttavat hellittää otettaan edeltäjästä Vapaus käteen jää. Löytyy sekin vielä kaikista kolmesta tilastosta sijoilta 20, 17 ja 15.

Variöösi 8: Neonlights (1983)

Listablogin kesäsarjassa esitellään aikajärjestyksessä hyvin menestyneitä sekalaisten hittien kokoelmia takavuosilta.
Albumilista helmikuu 1983

K-telin ykköskokoelmista Neonlightsia voi pitää ”tyylikkäimpänä”: siinä oli musiikillinen linja, jota ei kuitenkaan toitotettu yksinkertaistetulla nimellä (esimerkkinä Reggae Music). Nimi ja kansitaide vihjasivat, että levy paljolti kuulostaa elektroniselta ja rytmikkäältä.

Albumin aloittava Yazoon suurhitti Don’t Go ei saanut jatkokseen suoranaista futupoppia, mutta synteettistä soundia kuitenkin eri muodoissaan. Gay-henkisellä klubimusiikilla oli suurehko rooli (Patrick Cowley, Boys Town Gang, Sharon Redd, Imagination), samoin pönäkällä melankolialla (Spandau Ballet, Laura Branigan, ehdoton ykköstäky F.R. Davidin Words).

On mieluisaa tietää, että Suomen listakärjessä on joskus kuultu Kid Creole & The Coconutsia (Annie, I’m Not Your Daddy) ja Dexy’s Midnight Runnersia (Jackie Wilson Said). Ulkopuolisimmalta Neonlightsissa vaikutti John Cougar (eli myöhemmin Mellencamp), jonka Jack & Diane oli USA:ssa suurmenestys, mutta täkäläinen kiinnostus mieheen heräsi vasta 1980-luvun jälkipuoliskolla.

Alkuvuoden 2013 hitit

Puolivuotiskatsaus perustuu radiosoiton osalta Nielsen Music Control Top 40:ssä kertyneisiin pisteisiin, mutta latausten/virtausten osalta listasijoituksiin. Latauslistan ja ns. singlelistan sijaluvut on huomioitu tasavertaisina samaan kymmenikköön.

Single/lataus/virtaus
1. Macklemore & Ryan Lewis ft Wanz: THRIFT SHOP
2. Haloo Helsinki!: VAPAUS KÄTEEN JÄÄ   
3. J. Karjalainen: MENNYT MIES
4. Will.i.am ft Britney Spears: SCREAM & SHOUT   
5. Isac Elliot: NEW WAY HOME
6. Passenger: LET HER GO
7. Nick Romero & Avicii: I COULD BE THE ONE
8. Pitbull ft Christina Aguilera: FEEL THIS MOMENT   
9. Sini Sabotage ft Ville Galle: LEVIKSET REPEE
10. Daft Punk ft Pharrell Williams: GET LUCKY

Radiosoitto
1. Haloo Helsinki!: VAPAUS KÄTEEN JÄÄ   
2. Elokuu: TÄNÄÄN LÄHTEE   
3. Anssi Kela: LEVOTON TYTTÖ
4. J. Karjalainen: MERIPIHKAHUONE
5. Pink ft Nate Ruess: JUST GIVE ME A REASON   
6. Fall Out Boy: MY SONGS KNOW WHAT YOU DID IN THE DARK   
7. J. Karjalainen: MENNYT MIES
8. Anna Puu: SÄÄNNÖT RAKKAUDELLE
9. Olly Murs ft Flo Rida: TROUBLEMAKER
10. Irina: KOKO KUVA   

Ainoat kumpaankin kärkikymppiin mahtuneet, Vapaus käteen jää ja Mennyt mies, ovat vahvoilla vuoden suurimmiksi hiteiksi. Radiosoittolaskelma saattaa kiepsahdella loppuvuonna, koska laatija vaihtuu lähitulevaisuudessa Nielsenistä Radio Monitoriin ja sen pisteytyksestä ei ole vielä tietoa.