Rääppiäisvuosi

Arttu Wiskarin Tuntematon potilas tipahti tuoreella radiolistalla 28. sijalta 52:nneksi. Entäpä sitten? No, koska se ei enää kerää vuosilistapisteitä Top 40:n ulkopuolella, viimeinenkin toive on katoamassa siitä, että tämän vuoden radiosoittotilaston kärjessä näkyisi tämänvuotisia biisejä. Ainakin kaksi, ehkä kolmekin parasta julkaistiin 2010. (Joo, nimiä ei ole vaikea arvata, mutta ylläpitäkäämme jännityksen rippeitä.)

Hittien listakierto näyttää loppuvuonna nopeutuneen, ja syysjulkaisuja on tulosten yläpäästä turha etsiä. Jaa, Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger on yhä hyvissä asemissa (9), mutta tuskin ehtii nykyrotaation säilyttäessäänkään kerätä kärkiviisikkoon oikeuttavia pisteitä. Edes Adam Levinen mukanaolo Top 20:n tuntumassa kuplivalla Gym Class Heroesin Stereo Hearts -hitillä ei ole pukannut Jaggeria alamäkeen.

Single- ja radiolistojen menestyneimpien biisien Top 100 -vuosilistat siis presentoidaan Listablogissa joulu–tammikuun vaihteessa. Perinteisesti, sanoisinko.

Vaahteranpunainen joulu

Anttila-myynnin ennakkotietojen perusteella se on tapahtumassa jälleen: Rihannan Talk That Talk käy oudon hitaasti kaupaksi. Laulajattaren kolme edellistä albumia saavuttivat korkeimmat sijansa kahdeksannella, yhdeksännellä ja seitsemännellä listaviikollaan, mikä maineeseen ja hittisumaan suhteutettuna ei käy järkeen – ainakin 90 prosenttia kilpailijoista kun tekee sen aina julkaisuviikollaan.

Sen sijaan Nickelback näyttäisi palaavan kärkikymmenikköön lähes 10 vuoden tauolta. Saattavat jopa viikon kaksi ostetuinta tuontilevyä olla kanadalaisia, koska Michael Bublé taatusti loikkaa promokäyntinsä voimin kohti huippua. USA:n ykkösenä juuri debytoinut rappari-näyttelijä (ja Rihannan exä) Drake on hänkin Kanadasta, mutta tuskin ihan heti valtaamassa meidän tilastojamme.

Ennen Bubléta rapakontakainen joulumusa ei juurikaan ole uponnut suomalaisiin – ehkäpä tärkeä osa joulua eli traditiot poikkeavat tässä suhteessa liikaa toisistaan. Andrea Bocellin toissavuotinen My Christmas sen sijaan menestyi, koska siinä tulkittiin eurooppalaisiakin kappaleita kuten O Tannenbaum (Oi kuusipuu) ja Cantique de Noël (Oi jouluyö). Musiikkituottajien tietokanta näyttää kultamyyntiä myös levylle, josta en muista ennen kuulleenikaan: Elvis Presleyn Christmas Wishes. Varmaan midprice- tai kytkykauppatavaraa.

Valmistusmaa: Saksa

Kun vertaillaan albumilistamme saksalaisia menestyslevyjä, pisimpään kärjessä on viihtynyt The Baseballsin Strike, 13 viikkoa. Eniten kaikilla levyillään ykkösviikkoja (15) on kerännyt Modern Talking. Mutta kenellä on eniten ykkösalbumeita? No tietysti Rammsteinilla, joka on saavuttanut neljällä albumilla kahdeksan paalupaikkaa ja myös historian ainoana esiintyjänä tehnyt re-entryn ykköseksi.

Eilen 14:ntenä debytoinut Mein Land on jo sekstetin kahdestoista Top 20 -single, ja vaikka sija ei ole kovin korkea, jotain yhtyeen kannatuksesta kertoo sen syntyminen pelkällä cd-singlemyynnillä. Rammsteinilla on omistautuneita faneja, mutta aika ennakoimattomaan ilmastoon julkaistaan maanantaina kokoelmalevy Made in Germany 1995–2011. Kiinnostaako se omistautuneita faneja, kiinnostaako se muita?

Vaikka kiinnostaisi, viidennen peräkkäisen ykkösen saavuttaminen on hankalaa. Ensimmäinen myyntiviikko jää vajaaksi, ja vastaan asettuu poikkeuksellisen kovia kotimaisia äänitteitä. Mutta listoja (toivottavasti) laaditaan joulun jälkeenkin – ehkä Made in Germanyn aika koittaa helmikuisen Areena-konsertin myötä. Kaksi tähänastista Rammstein-albumia on osoittanut sitkeytensä roikkumalla tilastoissamme yli 40 viikkoa.

50 sanaa voitti 29 syntiä

Kate Bushin 50 Words for Snow ehti maanantaijulkaisuna albumilistan korkeimmaksi tulokkaaksi, mutta jäi pykälällä normiksi muodostuneesta Top 10 -sijoituksesta. Vaikka suosio on taukoineenkin pysynyt vakiokorkealla ja vaikka ainakin Nyt-liitteessä ja Aallon listaohjelmassa toisin väitettiin, Bush ei ole koskaan yltänyt Suomessa ykköseksi.

Jo ennen trion ensimmäisenkään pitkäsoiton ilmestymistä keväällä 1973 Haminassa taltioitu Hurriganes-live debytoi 13:ntena. Siinä kuullaan muun muassa Roadrunner, joka ilmestyi samannimisellä albumilla vasta puolitoista vuotta myöhemmin. Kaksi aiemmin julkaistua konserttilevyä, Live at Metropol ja Live in Stockholm 77 nousivat kuutos- ja viitossijoille vuosina 1988 ja 1996.

20:nneksi ilmestyneeltä Petri Nygård -kokoelmalta 29 syntiä ei osannut odottaa oikein mitään – enemmän kiinnostaa kaksi isoa hittiä hänen kanssaan tehneen Lord Estin menekki ensi viikolla. Ehdottomasti alle odotusten pärjäävät esikoisellaan 22 viikkoa listalla viettäneen ja kultaa myyneen Puhuvan koneen kakkoslevy (42) ja Sielun veljien kokoelma (45).

Vanhakaan synti ei unohdu

Jenni Vartiaisen ja PMMP:n takavuosien hittien radiositkeys on aika ajoin tullut ilmi Listablogin sivulauseissa, ja samasta teemasta on asiaa edelleen: peräti neljä vartiaislaulua on tämän viikon Nielsen-radiolistalla sijojen 34 ja 56 välissä. Mutta sadan soitetuimman joukossa käy silloin tällöin myös reilusti iäkkäämpää materiaalia.

Nytkin Kolmannen naisen Valehtelisin jos väittäisin (1990) on 88:ntena, Pet Shop Boysin It’s a Sin (1987) 75:ntenä ja Juice Leskisen Viidestoista yö (1980) 73:ntena. Noille kaikille on merkitty 37–40 listaviikkoa, mikä kuulostaa aika randomilta – ikään kuin joku olisi puolihuvikseen ajanut ne mittauskoneistoon tämän vuoden alussa. Viidennentoista yön julkaisustahan on kulunut jo reilusti yli 1500 viikkoa.

Me pistäytyjät

Seuraavalle albumilistalle saapuu taas muutama uutuus ja ehkä jokunen joulupalaaja, joille toisten on tehtävä tilaa. Yksi todennäköisimmistä väistyjistä on Hannibal & Joku roti mafian Viimiseen hengenvetoon sijalla 35. Jos Hannibalin Soppa-yhteislevy lasketaan mukaan, mies on ennen tätä päässyt listalle kolmella pitkäsoitolla, ja jokainen visiitti kesti yhden viikon.

Samanlaisen kolmesta yksiviikkoisesta koostuvan ansioluettelon omistavat Black Sun Aeon, Blackmore’s Night, Eternal Tears of Sorrow, Immortal, Kalmah, Matthau Mikojan, Notkea rotta, Omnium Gatherum, Sadetanssi, Satyricon ja The Valkyrians. Ennen Hannibalia neljä pikakäyntiä on kerännyt Reverend Bizarre, mutta alan ennätystä pitää Avantasia: saksalaisherran kaikki viisi listaäänitettä poistuivat kuvioista seitsemän päivän jälkeen.

Tuotteliaammilta tekijöiltä löytyy menestysten seasta enemmänkin yksiviikkoisia – esimerkiksi Pelle Miljoonalla on niitä kahdeksan, joista viisi peräkkäin. Mutta jos tarkkaillaan pelkkää virallisten viikkolistojen aikaa, tässäkin pisin korsi on päätynyt The Beatlesille, jonka koko tuotanto roiskahti remasteroituna syksyllä 2009 tilastoihin. Joidenkin Beatles-levyjen kohdalla tuo yksi listaviikko pitää historiallisestikin paikkansa, koska niiden ilmestyessä (ennen vuotta 1966) Suomessa ei laadittu lainkaan albumilistoja.

Pohjanlahti on leveä

Suomen albumilistalla Top 10 on kokonaan kotimainen, ja Ruotsissakin kärkikolmikko, jonka muodostavat vanhat tutut Larz-Kristerz, Eldkvarn ja Magnus Uggla. Nelosena tulee sitten Adele, ja jokseenkin kaikki ulkomaiset äänitteet ovat siellä ylempänä kuin meillä – poikkeuksina Michael Bublé, Red Hot Chili Peppers ja Megadeth.

Joissain tapauksissa ero on melkoinen, esimerkiksi meillä 43:ntena debytoinut Susan Boyle komeilee Ruotsissa kymmenentenä. Sijan 14 Sting-kokoelmaa ei Suomi ole noteerannut lainkaan – kuten ei Tony Bennettin tähtiä tihkuvaa Duets II -albumiakaan. Bennett vieraili suositussa norjalais-ruotsalaisessa Skavlan-puheohjelmassa, ja levyn paras sijoitus kummassakin maassa on 7. Bennett lienee promokiertänyt Keski-Eurooppaakin hyvistä listanumeroista päätellen.

Skavlan lähetetään perjantaisin klo 22 myös Suomeen FST:n kautta, ja viime viikolla näin siinä Ryan Adamsin laulamassa ja kertomassa tinnituksestaan. Ashes & Fire debytoi muutama viikko sitten Ruotsin kolmossijalla, ja miehellä oli aikaisemminkin kolme Top 10 -merkintää. Suomen listoilla Adamsia ei ole tavattu ikinä – eikä Bennettiä. Jos Duets II saataisiin kiinnostamaan suomalaisia, 85-vuotias veteraani veisi iäkkäimmän debytantin ennätyksen Johannes Virolaiselta.

Jatketta ansioluetteloon

Albumilistan korkeimman (5) uutuuden Katri Helenan uraa ehdittiin jo maanantaina setviä, mutta toiseksi korkein Antti Tuisku (10) teki myös tilastohistoriaa. Minun jouluni 2 on hänelle jo yhdeksäs Top 10 -pitkäsoitto, mihin kukaan muu alle 30-vuotias sooloartisti ei ole koskaan kyennyt – ja Tuisku on vasta 27-vuotias.

Vain kuusi viikkoa edellisen Hevisaurus-levyn jälkeen Räyhällistä joulua debytoi 21:ntenä. Listalle jo ehtineistä jouluäänitteistä Rajaton ja Michael Bublé ovat nasakassa nousussa ja paradoksaalisesti nimetty Kaikkien aikojen paras joululevy 2 näyttäytyy 38:ntena, mutta Justin Bieber romahti 21. sijalta 47:nneksi. Sesonki-imu on kateissa myös Munamieheltä (15–36).

Sinkuissa Nightwish nettosi Storytimella 13. ykkösensä, mikä oikeuttaa kaikkien aikojen ykkösrohmuissa toiselle sijalle. Yhteistulosten kärjessä on tietenkin Apulanta, jonka Pihtiote nousi latauslistalla 12. sijalta seitsemänneksi, vaikka kokonaismyynnissä tipahtikin kakkoseksi. Aika kokenutta porukkaa on muillakin Top 20:n sijoilla, sillä vain kaksi (Christina Perri ja Lucenzo) ovat mukana ensimmäisellä hitillään.

Koko perheen tarinatuokio

Jotkut asiat ovat yhteisiä. Radioasemat tarttuivat tasaisen hanakasti uuteen Nightwish-singleen Storytime, joka ilmaantui radiolistan viitoseksi. Tosin The Voice ja Aalto ehtivät pyöräyttää sen tarkkailuaikana vain kerran. Pitkästä aikaa olemme joulukuussakin saamassa albumitilastoon korkean (tai siis ykkös-)debyytin, sillä Imaginaerum julkaistaan vasta 2.12.

Viikkoa aiemmin ehtii kärjessä käydä Eppu Normaalin Mutala, jonka avausraita Hiljaa huomiseen on radiolistan toiseksi korkein uutuus aika paljon Storytimea alempana (38). Myös Topi Sorsakosken platina-albumilta on löytymässä jonkinkokoinen radiohitti, koska Viimeiseen korttiin kiipesi sijalle 36 – upeasti yhdellä pykälällä ohi tuoreen PMMP-maistiaisen, vasta 136 listaviikkoa keränneen Lautturin.

Ai niin, uusi ykkönen on Apulannan Pihtiote. Tällä kertaa ei ”rikottu” ”maailmanennätyksiä”, sillä tämän osaston paalupaikkoja triolla on vain kaksi. Ensimmäisenä Apis-singlenä (tai oikeammin ep-raitana) huipun saavutti Paha ihminen kolme vuotta sitten. Nightwishkin jahtaa toista radioykköstään, singleykkösiä on 12.

Katrin vuosikymmenet

Suomessa alettiin koota albumilistoja vuonna 1966, ja kovin kauan ei tarvinnut odotella Katri Helenan mukaantuloa: heinäkuussa 1967 lp Katupoikien laulu nousi Iskelmä-lehden myyntitilaston seitsemänneksi. Seuraavan vuoden Paikka auringossa noteerattiin Suosikissakin viitossijalle. Listat olivat tuolloin vain kymmenen nimikkeen mittaisia – Suosikki siirtyi Top 20 -aikaan elokuussa 1969, jolloin Iskelmä-lehti oli jo lakkautettu.

Viime viikolla ilmestynyt Valon maa on julkisuusprofiililtaan ja tiettävästi myös budjetiltaan niin stydi äänite, että ihan perustellusti odotamme siltä Top 10 -debyyttiä. Moisella tehtäisiin listahistoriaa paitsi kärkikymppilevyjen ajallisessa etäisyydessä myös siinä, että Katri Helenasta tulisi ensimmäinen esittäjä, joka on julkaissut Top 10 -albumeita kuudella vuosikymmenellä.

Alkuajat sujuivat vaivatta – 1970-luvulla niitä tehtailtiin jopa kahden levyn vuosivauhtia. 1980-luvulla saldo kuitenkin karttui vain yhdellä (Kirje sulle #6, 1984) ja 1990-luvulla kahdella (Anna mulle tähtitaivas #8, 1992 ja Vie minut #3, 1995). Nihkein oli ainoastaan yhden kymppisijan tuonut 2000-luku, mutta tuokin yksi (Elämänlangat, 2006) sisälsi ennenjulkaisematonta musiikkia. Katri Helenan saavutuksen arvo on juuri siinä, että ketjuun ei ole tarvittu kokoelmia.

Heille kelpaa, joskus myös meille

Brittilistaa johtava Florence + The Machinen Ceremonials debytoi meillä 27:ntenä. Yhtyeen edellinenkin levy nousi kotimaassaan ykköseksi, mutta ei tilastoitunut Suomessa. Samalla tavoin Kasabian pääsi hiljattain tutustumaan listakulttuuriimme vasta kolmannella brittiykkösellään Velociraptor. Tarkoittaako tämä sitä, että musiikkimakumme olisivat pitkän erkanemisen jälkeen löytämässä yhteistä säveltä?

Saarivaltion kärkeen pääsee yhä meillä sangen tuntemattomia nimiä kuten Ed Sheeran ja Nero, tai hittibiisistä huolimatta albumilistallemme kelpaamattomia kuten Example. Tein pienen vertailun eri vuosilta ja totesin, että vuoden 2010 brittiykkösistä 20 nousi Suomen Top 50:een, 11 ei. Aika hyvä summa, mutta moni noista teki sen vain niukin naukin kuten Take That, Pendulum, Phil Collins ja Oasis-kokoelma.

Vuonna 2005 suhde oli samantyyppinen, 32 ykkösestä 18 rekisteröityi meilläkin, ja tuolloinhan albumilista oli 10 nimikettä lyhyempi. Mutta ero vuoteen 2000 on merkittävä: tuolloisista 26 ykkösestä kaikki paitsi kaksi menestyi myös Suomessa, ja noista kahdesta Gabriellen Rise-levyn nimikappale oli meillä hitti ja Travisin The Man Whon seuraaja The Invisible Band ylsi sijalle 13.

The Man Who on mukana jopa brittihistorian ostetuimpien albumien Top 40 -laskelmassa, jollaisen Markus Hilden ansiokkaasti kokosi blogiinsa. Siihen mahtuu kolme muutakin pitkäsoittoa, joita ei ole ikinä nähty Suomen listalla: Meat Loafin Bat Out of Hell, David Grayn White Ladder ja Take Thatin Beautiful World.

Edelleen suomalainen

Tähän aikaan vuodesta kirjaimet MMM ovat hyvin esillä kirjakaupoissa, ja nyt myös albumilistalla – korkeimpina uutuuksina kun saatiin mukaan Mokoma, Megadeth ja Munamies. Tosin kukaan noista ei näyttäydy ihan maineensa mukaisesti: kolmen peräkkäisen ykkösen jälkeen Mokoman Varjopuoli on viides, kolmesti urallaan kakkoseksi yltänyt Megadeth kahdeksas ja kevällä kärkeen pomppinut Munamies vasta viidestoista.

Huipulla jatkava Topi Sorsakoski haalii ymmärrettävästi valtaosan vainajasympatiasta, mutta Kari Tapio -kokoelmillekin riittää yhä ottajia. AXR on julkaissut niitä tänä vuonna kaksi, jotka pitävät paraikaa sijoja 22 ja 28. Miehen varhaisempaa tuotantoa hallitseva Warner nostatti alkuvuonna Kaikki parhaat -uusintajulkaisun neljänneksi, ja nyt tutunmuotoinen megaboksi/tupla-cd-kaksikko Olen suomalainen debytoi 19:ntenä. Missä viipyy tanssiremix-pläjäys, kumpi ehtii ensin?

Singlelistan kärjessä toistuu Apulannan keväinen keikaus – silloinhan Vääryyttä meni ykköseksi cd-myynnin turvin debytoituaan latauslistalla vasta 10:ntenä, ja nyt Pihtiote merkkautti sijat 1 ja 12. Puoli vuotta sitten tultiin nopeasti alas, joten seuraamme herkeämättä biisin jatkoliikehdintää. Radiovastaanotto on tällä kertaa parempi, jo kakkossijan arvoinen, ja sinkkuykkösiä triolle on täten kertynyt jo 22.

Multihittiyttä

Viimeviikkoisen singlelistan 18. sijan jatkoksi Chisun Kohtalon oma ilmaantui tänään radiolistan sijalle 11. Kun edeltäjähitti Sabotage pitää yhä paikkoja neljä ja seitsemän, niin ensi viikoksi tuplaedustus kumpaankin top teniin, eiks joo? Tuohon ultraharvinaiseen temppuun on Jenni Vartiainenkin yltänyt vain kerran, tämän vuoden viikolla 8 biiseillä Missä muruseni on ja Duran Duran.

Myös seuraava saavutus on harvalle muulle kuin Vartiaiselle tuttu: samalta albumilta neljä 20 parhaan joukkoon sekä myynnissä että soitossa noussutta singleä. Britney Spears pisti tavallaan Jenniä paremmaksi hoitamalla homman yhden kalenterivuoden aikana, kun Criminal hyppäsi tänään 21. sijalta 12:nneksi. Tässä Femme Fatalen lohkaisujen parhaat sijoitukset.
Hold It Against Me: S 1, R 6
Till the World Ends: S 6, R 16
I Wanna Go: S 10, R 11
Criminal: S 16, R 12 (molemmat yhä nousussa)

Spears teki toki saman vuonna 1999 esikoisalbuminsa kappaleilla Baby One More Time, Sometimes, (You Drive Me) Crazy ja Born to Make You Happy, mutta tuolloin pitkän hittiketjun lypsäminen yhdeltä pitkäsoitolta oli yleisempää kuin nykyisin. Hänellä riittää yhä tavoiteltavaa, sillä jos huomioi pelkän radiolistan, Katy Perryn Teenage Dreamsiltä lohkesi viideskin Top 20 -hitti.

Kilvan helkkäilee

Jo albumilistalle ehtineiden Michael Bublén ja Rajattoman lisäksi markkinoille pukkaa muitakin potentiaalisia jouluäänitteitä, päällimmäisinä Antti Tuiskun Minun jouluni 2, Justin Bieberin Under the Mistletoe ja Hevisauruksen Räyhällistä joulua. Ensi torstaille korkeaa debyyttiä puuhaavassa Munamiehen talvessa on biisinnimien perusteella niin ikään jouluteemoja, ja joku saattaa ostaa myös Jamppa Kääriäisen sesonkilevyn.

Monina 2000-luvun vuosina ei ole julkaistu yhtään Top 20 -kelpoista joulualbumia, joten elämme runsaita aikoja. Viime joulun kymmenen myydyimmän joukossa niitä oli kaksi (Tomi Metsäketo #2, Smurffit #8), samoin sitä edellisenä (Andrea Bocelli #2, Suvi Teräsniska #3) ja vuonna 2003 (Rajaton #2, Mamba #6), mutta noiden lisäksi Top 10:ssä on nähty vain Tuiskun eka Minun jouluni (#3, 2005).

Vaikka Metsäketo, Bocelli ja Rajaton ylsivät kakkosiksi, Suomen koko listahistoria ei edelleenkään tunne yhtään terävimmällä huipulla käynyttä joululevyä. Karita Mattilan yli 43.000 kpl myyneen Karitan joulun ilmestyessä 2002 jouluäänitteet eristettiin omaan tilastoonsa, mutta tuskinpa sekään olisi tuolloin Gimmeliä päihittänyt. Nyt olisi korkea aika tehdä historiaa – kuka tekee? Kannattaisiko tämä julkaista uudelleen hyväntekeväisyyshengessä?

Papat bätlää

Suomalaisten levymyyntilistojen kenties merkittävimmät kokoajat ovat Kari Helopaltio ja Jake Nyman, jotka molemmat pyörittivät listaorganisaatioitaan reilusti toistakymmentä vuotta. Helopaltion tilastot ilmestyivät eri lehdissä vuosina 1972–1987, ja Nyman käynnisti Radiomafian listan jälkeen ensimmäisen viikoittain päivittyvän Suomen virallisen listan 1994. Kummankin laajaa poptietämystä on levitetty mediassa vuosikymmenestä toiseen.

Onkin aika hämmentävää lukea marraskuussa 2011 Hitit-lehden kolumnia, jossa Helopaltio vetää koko Nymanin uran mankelin läpi. Tyylilajin kevyt- tai raskasmielisyys jää vähän tulkinnanvaraiseksi, mutta mieleen tulee mahdollisuus, että 65-vuotias Helopaltio haluaa polttaa siltoja takanaan eläkevuosien kunniaksi. ”Miespolo oli ollut ilmeisesti ihan ULA:lla. Nymanilta puuttuu päättelykyky, oma käsitys asioista.” Kuka on seuraava kohde?

Veteraani sivaltaa tuossa kollegansa Suurta suomalaista listakirjaa (2005), mutta hänen bongaamansa virheet ovat varsin harmittomia – hevimpääkin olisi siitä kyllä löytynyt, kuten useimmista tietokirjoista. Enemmän kiinnostaa miehen valitus siitä, että hänen laatimansa ”aikansa tärkein lista” on unohdettu kokonaan. Suomi soi -sarjan neljännessä osassa hyödynnettiin tuolta ajalta Paavo Einiön Mitä Suomi soittaa -tilastoa. Helopaltiolta olisi saanut aineistoa teoksen puutteita paikkaamaan, ”vaan eipä apu kelvannut”.

Olin itsekin mukana opuksen teossa ja sain tuolloin Nymanin puheista sen käsityksen, ettei Helopaltio halunnut myötävaikuttaa koko projektiin. On totuus mikä tahansa, niin käsitykseni vaikutti oman Sisältää hitin -kirjani syntyyn siten, että hankin aineistoni työläämmällä tavalla vanhoista lehdistä keräten. Kirjani tiedothan on saatu yhdistelemällä Einiön, Helopaltion ja Suosikin listoja, joita koottiin rinnakkain lähes koko 1970- ja 1980-luvun.

Koska Discopressin kustantama lehti on huonosti maallikoiden saatavilla ja teksti tuskin päätyy Hitit-sivustollekaan, referoin tässä Nymanin vakavimmat mokat: hän ei arvosta manner-Euroopan musiikkia, hän on joskus valehdellut ikänsä nuoremmaksi ja hylännyt radion tietovisassa kilpailijan oikean vastauksen. Että joku ehtiikin tehdä 40 vuodessa noin paljon pahaa.

Historiallinen kärkikvartetti

Nyt se lopulta nähtiin, eikä edes yllättäen: neljä uutta levyä albumilistan neljällä parhaalla paikalla. Poikkeuksellinen kisa päättyi Topi Sorsakosken voittoon seuraajinaan Lauri Tähkä, Suvi Teräsniska ja Popeda. Teräsniska alkaa olla ajoituksineen sangen taitava paalupaikan väistelijä – viime vuonnahan hän hävisi täpärästi Olli Lindholmille. Tulee mieleen Pet Shop Boys, jonka huippukauden albumit ilmestyivät aina samaan aikaan jonkun megatähden kanssa ja joka pääsi brittilistan kärkeen vasta kuudennella yrittämällä.

Kaikkia ei ruuhka haittaa, sillä 62-vuotias Tom Waits (12) ylsi uransa toiseksi korkeimpaan sijaan ja Pyhimys (16) sivusi parastaan. Lassi Valtonen (10) otteli ainoana ensikertalaisena ihan hyvin – sen sijaan Metallican ja Lou Reedin yhteisäänite (20) on dramaattinen limbo, jota ei voi selittää maanantaijulkaisullakaan. Club for Fiven (18) suhdanteita alkaa selvästi syödä yhtyeen jäsenten jatkuva vaihtuminen.

Harvinaisen lajityypin ”todennäköiset sijoituksensa parantajat” aika on taas koittanut – niistä Rajaton starttaa Jouluyöllään 24:ntenä ja Michael Bublén Christmas 37:ntenä. Smurffeille sija 28 on suorastaan lupaava, sillä muutama aiempi joulunalusäänite on jäänyt julkaisuviikollaan listan ulkopuolelle, mutta edennyt siitä kärkikymppiin. Rajattoman edellinen joululevy debytoi 33:ntena viikolla 46/2003.

Uutuushyöky suisti tietenkin vanhat listalevyt alamäkeen, mutta kovin korkealta ei kukaan pudonnut Top 50:n ulkopuolelle. Syksyn sävel -voitostaan huolimatta Jari Sillanpää liukui 13–27. Vaikka lähes joka kisaajalla on tuore levy markkinoilla, tilastollista hyötyä ei näy saavuttaneen kuin ehkä Martti Saarinen, joka pitää paikkansa 38:ntena.

Stereolähetyksiä

Coldplayn Paradise nousi Nielsen-radiolistan uudeksi ykköseksi, ja sen taakse on kuroutunut outo paakku: sijat 2–8 vaivaisen kahden pisteen sisällä. Onnettaret kiepauttivat kakkossijalle Anna Abreun Stereon, joka on jo kolmas ihan mainittavan kokoinen hitti keväiseltä Rush-albumilta. Sen edeltäjän Just a Pretty Facen sinkuista ylettyi radion ja/tai myynnin Top 20 -sijoille vain yksi.

Paakkuun tarttui edellisviikon Top 100:n ulkopuolelta myös Apulannan Pihtiote (7). Aika hyvä ote, vaikka keväinen Vääryyttä oli Apis-asteikolla jonkinkokoinen floppi ja uutta soundia tavoitteleva Pihtiote sai tyrmäävän vastaanoton Radio Suomen Levylautakunnassa. Niin ikään hyvän loikan (67–19) otti Mattolaituri, joka on Freemanin eka radiolistahitti soolona. Menneisyyden vangit -vokalistina hän on käynyt neljäntenä asti (Tähdet näyttää tien 2002).