Liekin lämpöä ei kaivata

Kerran aikaisemmin ykköseksi päässeen In Flamesin olisi luullut tällaisena sesonkina nappaavan paalupaikan, mutta eteen jäi kolme osin ihmetyttävääkin äänitettä. Tai ei kai 17–2 loikannut Jenni Vartiainen edes pysty enää listan seuraajia ihmetyttämään. Devin Townsend (16) kohensi 10 sijalla parasta merkintäänsä, Symphony X (25) palasi 13 vuoden listatauolta ja Bon Iver (31) on ihan ensikertalainen.

In Flamesin vastoinkäymisen ansiosta ainoana tämänvuotisena ulkomaisena albumiykkösenä säilyneen Foo Fightersin konsertti näkyy odotetusti tilastotapahtumissa – olisi voinut näkyä vahvemminkin – ja monet yllättänee tieto, että re-entry sijalla 22 on suosikkibändin Greatest Hitsin tähän asti paras numero. Se ykkönen, Wasting Light, loikkasi maltillisesti 15. sijalta kahdeksanneksi.

Vaikka levymyynti näillä keleillä tuskin on päätähuimaavaa, joillekin nimekkäillekin uutuuksille Top 50 -kynnys on liian korkea. Kuten singlelistalla juhliville LMFAO:lle ja Pitbullille, joka on äännellyt jo seitsemällä Top 10 -sinkulla. Ja kolmella pitkäsoitollaan sijat 3–13–6 kerännelle Katri Ylanderille, jonka kokoelmalevy valui markkinoille todella vähin äänin.

Top 40 osa 14: #27

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Sekä Stevie Wonderin ensimmäinen (1973) että toistaiseksi viimeinen (2005) lista-albumi nousivat Suomessa 27:nsiksi, mutta välissä on käyty ykkösenäkin. Myös Ajattaralla ja Leveragella on parempien sijojen seassa kaksi kaksiseiskaa. Nelly Furtadon kestosuosikki Loose (2006) vietti yhteensä viisi viikkoa 27:ntenä ja Tommi Läntisen Parhaat 1994–2000 kolmetoista viikkoa Top 40:ssä pääsemättä 27. sijaa ylemmäs.

Parhaallaan 27:nneksi kiivenneissä on sekalaista porukkaa kuten MC Hammer, Stalingrad Cowgirls, Jeff Beck, Mark ”Take That” Owen, Hybrid Children, St Germain, Leif Lindgren, Hawkwind, Mira ja Primal Scream. Plus yhtyeet The Jam, Virtanen ja Tarharyhmä, joiden johtohahmoista Paul Weller ja Veltto Virtanen eivät ole muilla konsepteillaan yltäneet albumilistalle, mutta Maija Vilkkumaa sitäkin vahvemmin (viisi sooloykköstä).

Osa edellämainituista on saattanut pitää sijaansa hyvinkin mieluisana, mutta tuskinpa se yhtye, joka neljän Top 5 -albumin ja neljäntoista listahitin jälkeen julkaisi marraskuussa 2001 koosteen Greatest Hits – Chapter One ja jäi sillä sijalle 27. Puhumme Backstreet Boysista, jonka seuraava studiolevy kiipesi taas viidenneksi.

Sisältää hitin

Radiolistan Top 20:stä ei juuri keksi muuta raportoitavaa kuin Sunrise Avenuen nousun (I Don’t Dance 29–14), joten entäpä sen ulkopuolelle jääneet biisit? Eniten ihmetyttää se, että kun kerrankin tykkään jostain Anna Abreun esityksestä (Redrama-duetto Worst Part Is Over), se ei pysty ylittämään single- eikä radiolistan Top 20 -kynnystä. Paria edeltäjäänsä harvemmin soivat myös Kim Heroldin Before I Marry You (42) ja Madconin Outrun the Sun (72).

Hyvää vauhtiaan (3) sen sijaan jatkaa Haloo Helsingin Maailman toisella puolen, joka on jo kerännyt radiosoitosta yhden ja singlemyynnistä lähes kahden napin verran pisteitä – albumilistalta kylläkin voisi tulla lisää. III on toki roikkunut Top 50:ssä sinkkusukseen kannattelemana, mutta ei ole uhkaillut tuoreeltaan saavutettua, verrattain matalaa 16. sijaa. Nyt siitä pyörii jonkinkokoinen tv-kampanja, joka saattaa olla sysäys yllättävänkin korkealle. Hittihän soi ahkerasti jopa Radio Suomessa.

Top 40 osa 13: #28

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Näinä aikoina voi taas veikkailla, kasvaako jokin vanhahko äänite loppukesän hiljaisuudessa ykkössuosikiksi. Vuoden 2003 tällainen ilmiö oli Evanescencen Fallen, joka keväällä vietti kaksi ensimmäistä viikkoaan sijalla 28, mutta eteni elokuussa listakärkeen. Myös Yölintu ja Helmut Lotti avasivat verrattain pitkät listauransa 28:nsina. Yön uuden nousun käynnistäneen, 92.000 kpl myyneen Parhaat-kokoelman (1995) ensimmäinen sijoitus oli 28.

On-off-chilipippurikitaristi John Frusciante on noussut kahdella sooloalbumillaan Suomessa 28:nneksi. Seuraavalle joukkiolle tuo on niin ikään uran paras numero: Annamari Kähärä, Roisin Murphy, Dennis ”Sheriffi McCloud” Weaver, Veeti & The Velvets, Thin Lizzy, Kollaa kestää, Seppo ”Lauran isä” Närhi, Arja Havakka, samannimisen euroviisunsa jälkeen kaksi muutakin singlehittiä netonnut Dschinghis Khan ja (ilmeisesti ei sukua) Chaka Khan.

Top 40 osa 12: #29

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Viikon 36/1995 sijalla 29 debytoi albumi, joka kiipeili hiljakseen kärkikymppiin ja poistui plakkarissaan kunniakkaat 22 listaviikkoa. Tulipa sitten takaisin, seikkaili ylös alas ja nappasi ykkössijan ennätyksellisellä 47. viikollaan. Se oli Alanis Morissetten Jagged Little Pill. Alemman sarjan roikkujana mainittakoon Manic Street Preachersin Everything Must Go, joka huippusijastaan 29 huolimatta pysyi Top 40:ssä kaksitoista viikkoa.

Löytyyköhän Jaakko Ryhäsen ja Tracedawnin välille muuta yhteyttä kuin se, että kumpikin on noussut parhaimmillaan 29:nneksi kahdella eri levyllä? Samalla paikalla vain kertaalleen on nähty Jori Hulkkonen, Fatboy Slim, Gary Barlow, Ry Cooder, Eija Kantola, Jukka Takalo, The Cramps, Tulipunaruusut, Tricky, Graham Parker & The Rumour, Shamen, Ritarikunta, Pussycat Dolls, Reino & The Rhinos ja Rancid.

Lokakuussa 1990 Flashbacksliders-kokoonpanon eli Albert Järvisen ja Backslidersin Let’s Go Rocking Tonight oli listan 12:ntena. Puolen vuoden sisällä viisikosta kaksi menetti henkensä ja myöhemmin vielä kolmas toisistaan riippumattomista (?) syistä. Legendaariset prätkärokkarit julkaisivat ilman Albertia viisi albumia, joista korkeimman listasijoitus oli 29.

Räppiä syyskylmyyteen

Kokeneet kovat nimet saivat tehdä tilaa ensikertalaisille, kun albumilistan korkeimmiksi uutuuksiksi selvisivät SMC Lähiörotat (2) ja Arttu Wiskari (3). Emme ylläty, sillä Rotat ovat tehneet yli kaksi miljoonaa You Tube -katselua keränneen videon, ja Wiskarista on koko ajan saanut kymmenen vuoden takaisia flashbackejä. Eikös Anssi Kelasta otettu muinoin hyvin samannäköinen promokuvakin kuin oheinen kansi? Tosin multiplatinainen Nummela debytoi aikoinaan vasta sijalla 14.

Vaikka Jätkäjätkät (8) täpärästi peittosikin, Fintelligens (7) on jäämässä tuoreempien hip hop -aktien varjoon – ja edelleen vaille albumilistan ykkössijaa. Agentskaan ei näytä ihan yltävän vanhoihiin asemiinsa: uuden vokalistin Vesa Haajan kera saavutettu kuutossija on hyvä, mutta ennenhän agentit julkaisivat koko ajan varmaa kärkikolmikkotavaraa.

Jätkäjätkät jäivät kaksi pykälää edellisestä levystään, ja Kakka-hätä 77 (28) peräti toistakymmentä. Kolmattatoista kertaa listalle päässyt (tosin nippa nappa, 49:nneksi) Peer Günt on ensi kertaa asialla liveäänitteen kera, ja se onkin ainoa sorttiaan koko Top 50:ssä. Hieman ihmettelen sijan 19 kokoelman nimivalintaa – esimerkiksi Wikipedia opastaa, että Intiaanikesä (engl. indian summer) tarkoittaa lämmintä jaksoa, joka tulee syyskylmien alettua.

Top 40 osa 11: #30

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Ensimmäinen 30 albumin mittainen myyntilista julkaistiin Suosikissa 1/1972. Myöhemmin samana vuonna alkoivat ilmestyä myös Intron Top 30 ja Mitä Suomi soittaa Top 20, ja blogissani referoitavat sijoitukset perustuvat noiden kaikkien yhdistelmätilastoon, jollaisen koostin Sisältää hitin -kirjaani varten. Tästä numerosta eteenpäin sarjassa mainitaan ajoittain siis vuosien 1972–1985 levyjenkin huippusijoja.

Parhaaksi numerokseen 30 saaneista yllättävin lienee Snoop Dogg. Tai Daryl Hall siksi, että John Oatesin kanssa tehtyjen hittipakettien sijasta hän pääsi listallemme vain soolona. Muita 30:ntenä käyneitä ovat Marc Anthony, Garbo, Toyah, Eagle-Eye Cherry, Jan ”Nasty Suicide” Stenfors, Mikael Konttinen, Veikko Sinisalo, Kiri Te Kanawa, Holly ”Frankie” Johnson, Martika, Omar & The Howlers ja Kauniit ja rohkeat -näyttelijä Joanna Johnson.

Maassamme menestyneimmän ranskankielisen levyn Je te dis vousin tekijä Patricia Kaas starttasi listauransa sijalta 30, samoin Muse ja Foo Fighters. Foo Fightersin debyyttiviikolla 27/1995 sen alapuolelle ilmestyi kaksi muutakin eponyymiäänitettä, Whigfieldin Whigfield (31) ja Weezerin Weezer (39).

Talvella haudattu kukkii kesällä

Suomalainen pop-iskelmä kuuluu kesään, ikäpolvesta riippumatta – ainakin Radio Novan mielestä. Arttu Wiskarin Tuntematon potilas ja Tommi Läntisen Rahaa rikkaampi loikkasivat Music Control -listan kuudenneksi ja seitsemänneksi soituaan kumpikin Novalla 32 kertaa, mikä tuotti kaksi kolmasosaa biisien kokonaispisteistä. Viime viikolla Wiskari oli sekä radio- että singletilaston 11:ntenä – jatkuukohan tasatahti?

Antti Kleemolan Kaikkea hyvää harppasi niin ikään 75-prosenttisesti Novan pisteillä sijalle 19. Iskelmä-radiokin kykenee dominoimaan, mutta kohdistaa sen iäkkäämpiin esityksiin. Tommi Kaleniuksen Vieläkö rakkaus kantaa palasi 30 Iskelmä-soiton ansiosta 20 soitetuimman joukkoon, ja kynnyksen ylitti myös jo tammikuussa sinkuksi lohkaistu Suvi Teräsniskan Elävänä haudattu – 32 soittoa. Ylivoimaisena radioykkösenä jatkaa 160 kertaa eri taajuuksilla pyörinyt The Lazy Song.

Top 40 osa 10: #31

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Helena Paparizou on ainoa euroviisuvoittaja (2005), jonka ainoa listamenestys Suomessa on saavutettu muulla nimellä/konseptilla kuin voitto. Kaksi vuotta aiemmin ruotsalais-kreikkalainen duo Antique nähtiin albumeineen sijalla 31. Muulla konseptilla pärjänneistä puheen ollen: Björkin yhtye The Sugarcubes ja King Diamondin kakkosbändi Mercyful Fate saavuttivat saman numeron – viimeksimainittu kaksi kertaa.

Nylon Beatin listakarriääri käynnistyi sijalta 31 vuonna 1996, samoin joulun 1998 lahjamarkkinoita järkyttäneen Dr. Bombayn. Tenoritrio Carreras/Domingo/Pavarottin kultalevy In Concert 1994 debytoi 31:ntenä. The Rasmuksen maailmanmenestys Dead Letters debytoi toki ykkösenä, mutta alas mutkitellessaan pysähtyi neljä kertaa sijalle 31.

Timbaland on tehtaillut omissakin nimissään niin monta hittiä, että 31 on hänen parhaaksi albumisijakseen kovin matala. Niin on myös Ice Cubelle, En Voguelle, Willie Nelsonille ja Robert Palmerille. Miksei myös Spandau Ballet’lle, Billie Holidaylle, Berlinille ja Rollins Bandille. Kotimaisia kolmeykkösiä ovat Bitch Alert, Timo Kiiskinen ja vuoden 1985 rock-SM-voittaja Claudia.

Top 40 osa 9: #32

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Eva Dahlgrenin sivuprojekti Buddaboys eteni Suomessa 32:nneksi, samoin U2:n sivuprojekti Passengers, samoin Jonna Kosonen-Geagean Jonna’s Problem. Kuten myös Nieminen & Litmanen ja Sugar, joita joku saattaa pitää sivuprojekteina, vaikka toivatkin esittäjilleen ainoat listasijoitukset. Nieminen & Litmanenhan tunnetaan Hypnomenin jäseninä ja Sugar-pomo Bob Mould aiemmasta bändistään Hüsker Dü.

Brittein saarten hittikoneet Sugababes ja Westlife ovat molemmat saaneet Suomenkin listoille kymmenkunta biisiään, mutta albumeilla on ylletty vain 32:nneksi. Ray Charles -vainaa pääsi samalle sijalle 42 vuotta ekan/ainoan singlelistakäyntinsä jälkeen. Kolmekakkosia pitkäsoittoineen ovat myös Iggy Pop (kahdesti), The Cars, Run DMC, The Gossip, Johanna Pakonen, Saija Varjus ja Juha Metsäperä.

Vuoden 1994 isot ulkomaiset läpimurrot, The Cranberriesin No Need to Argue ja The Offspringin Smash, debytoivat 32:ntena kuten myös Waldon esikoinen It’s About Time (1995). Santanan suuri comeback Supernatural (1999) pistäytyi tuolla paikalla kadoten kuudeksi viikoksi ennen kunnon nousuaan. Melkein kaima, Egotripin Superego, vietti yhdeksästä Top 40 -viikostaan korkeimmat sijalla 32.

Kierrätetty neitsyt

Toisena viikkona peräkkäin albumilistan korkein uutuus on eri esittäjien hittisikermä. Viitossijan Summerheat 2011 sisältää monta samaa lätkärallia kuin ykkösenä jatkava Leijonat-kokoelma, jonka olemukseen on löydettävissä toinenkin näkökulma. Esittäjäarkistossani on hakusana Leijonat, jonka alla on lätkäjoukkueiden hoilaamia hittejä eri vuosilta. Koska pari niistä on mukana uudella levyllä, Leijonat voi tulkita levyn isänniksi ja varsinaiset artistit heidän vieraikseen – vähän kuin vaikkapa Beavis & Butt-headin muinaisella lista-albumilla.

11:ntenä debytoiva From Fear to Eternity on neljäs Suomen albumilistalle noussut Iron Maiden -kokoelma, mutta ei tuo mitään: saman ryhmän livelevyjä on tilastoitunut viisi. Juuri kun kesäsarjassani kerroin Morbid Angelin parhaaksi sijaksi 40, bändi palasi 16 vuoden listatauolta 18:nneksi. Pain (26) petrasi pari sijaa edellisestä julkaisustaan, mutta Arctic Monkeys (34) ja Jamppa Kääriäinen (36) ovat ilmeisessä alamäessä – etenkin kun huomioi, että Kääriäisen edellinen albumi (13) ilmestyi joulumarkkinoille.

Kun vielä uutuuksista mainitaan sijan 15 Mr. Mallorca, sijan 19 Kaikkien Aikojen Suomi-Iskelmät 2 ja vain 44:nneksi jaksanut Depeche Moden remix-kooste, voi albumilistan todeta taas paljon eläväisemmäksi kuin singleosaston, jossa ei ole yhtään ensikertalaista. Käytännössä saman listan pitemmässä versiossa eli latauslistan Top 30:ssä esittäytyy sentään Reckless Loven radiohitti Hot (24).

Top 40 osa 8: #33

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Tänä vuonna tiettävästi jatko-osan saava Rajattoman kestosuosikki Joulu (2003) debytoi aikoinaan 33:ntena ja on sittemmin palannut listalle joka vuosi (eräänä kahdestikin). Kahdeksasta re-entrystä kuusi on tehty ylemmäs kuin tuo aloitussija. Menestyskokoelmista Samuli Edelmannin Greatest Hits (#3, 1998) ja Irwin Goodmanin Rentun ruusut (#1, 2000) käynnistivät nousunsa paikalta 33.

Paloma Faithin Do You Want the Truth or Something Beautiful vietti viime vuonna Top 50:ssä 12 viikkoa, joista yhdeksän 40 parhaan joukossa, mutta parhaaksi sijaksi jäi 33. Niin on jäänyt myös näillä nimillä tenavatähdestä tangokunkkuun: Matias Sassali, Denigrate, Souvarit, Osmo’s Cosmos, Brightboy, Tesla (kahdesti), Carcass, The Script, Eero Raittinen ja Teuvo Oinas.

Sopranos-päätösjaksossa soinut Don’t Stop Believing (1981) on rikkonut retrobiisien latausennätyksiä ja nostanut Journey-kokoelmat eri maiden listoille, mutta Suomessa ei ole saatu mitatuksi tilastollisia reaktioita. Bändin ainoa täkäläinen merkintä on yhä vuoden 1986 Raised on Radio -albumin 33. sija.

Radiosoitto on rikkaus

Vaikka listalla on yhä kolme kestävämpääkin levyä, kiinnitän huomioni viime viikolla pois pudonneeseen Antti Tuiskun Kaunis kaaos -albumiin. Se keräsi 31 listaviikkoa eli enemmän kuin mikään seitsemästä edeltäjästään. Yleensä vakiintunut kuulijakunta ostaa levyt tuoreeltaan ja artistin listallaoloaika lyhenee, vaikka myynti ei putoaisikaan. Voimme siis järkeillä Tuiskun viekotelleen uutta yleisöä – mutta mistä suunnasta? Hittiveteraani Hyökyaalto palasi tänään radiolistan 20 soitetuimman joukkoon (37–15) pyörittyään Iskelmä-kanavalla 32 kertaa viikossa.

Toissavuonna kahdesti radiolistan yläpäässä seikkaillut belgialainen Milow ylitti myös kynnyksen (21–17) singlellään You and Me (in My Pocket). Pitemmältä tauolta uhkaa palata 24:nneksi Rahaa rikkaampi -kappaleella kiivennyt Tommi Läntinen – hänen tuorein Top 20 -radiomerkintänsä on vuodelta 2002. Idols-voittaja Martti Saarinen ei ole vielä päässyt esikoissinkullaan ääneen kuin sijan 34 edestä, mutta ehkä Iskelmä löytää hänet nopeammin kuin Tuiskun.

Top 40 osa 7: #34

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Vaikka Leevi and the Leavingsin kokoelma Keskiviikko (1997) vietti Top 40:ssä ennätykselliset 134 viikkoa, melko oikulliselta vaikuttaa se, että peräti 11 niistä kului 34:ntenä (eikä yhtään ykkösenä). Mainita kannattaa sekin, että Simply Redin Home (2003) roikkui listalla kuusi viikkoa käymättä sijaa 34 ylempänä. Toisin päin ihmetyttää se, että Iron Maiden -kokoelma Edward the Greatin ainoa listasija on yksi kolmenelonen, vaikka sen on ilmoitettu myyneen meillä kultaa.

Debbie Gibson ylsi kahdella pitkäsoitolla parhaalle sijalleen 34. Kitaristi Joe Satrianilla on kaksi käyntiä sekä 34:ntenä että 35:ntenä, mutta myös yksi Top 20:ssä. Yhden ison hitin ihmeet Mory Kanté ja Troll pääsivät albumeillaan sijalle 34, samoin Marko Haavisto & Poutahaukat, Circle, Daughtry, T’pau, Yello, Kim Appleby, Death, Liza Minnelli ja 1990-luvun jenkkikantrin hypertähti Garth Brooks.

Top 40 osa 6: #35

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Kuka muistaa, mikä levy romahti viime marraskuussa toisella viikollaan kakkossijalta 35:nneksi? Se tuntui dramaattiselta, mutta toisaalta 35 on monelle tutulle nimelle parasta, mitä he ovat saaneet Suomessa kokea – esimerkkeinä Bangles, Solistiyhtye Suomi, Die Krupps, Lord Est, Nas, Pertsa Koivula, Lita Ford ja paremmin video-ohjaajana menestynyt Johan Renck eli Stakka Bo. Niin, se romahtaja oli Staminan Vanhaa paskaa.

Sittemmin kultaa myyneet Lady Gagan The Fame ja Gorillazin Gorillaz putosivat hetkellisesti listalta debytoituaan 35:ntenä. Seuraavat esittäjiensä ekat menestysalbumit aloittivat niin ikään sijalta 35: Celine Dionin The Colour of My Love, Backstreet Boysin Backstreet Boys, Apocalyptican Metallica by Four Cellos, Kentin Isola, Children of Bodomin Something Wild, E-roticin Sex Affairs ja T.A.T.U.:n 200 km/h in the Wrong Lane.

Jellonien tuplamestaruus

Kun viime vuoden alussa albumilistaa laajennettiin 50 nimikkeen mittaiseksi, mukaan otettiin myös eri esittäjien kokoelmat, joilla Ylen listavastuun aikana oli oma tilasto. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa tuollainen äänite on ykkösenä, mikä tietysti voisi poikia hedelmällisenkin debatin, mutta näin tuskin käy – levyn teemahan on mitä pyhin. Paalupaikan vei Virallinen Leijonat-kokoelma uusine ja vanhoine lätkähitteineen.

Sikäli tapauksessa ei ole spekuloimista, että kakkossijan Munamies on jo ehtinyt käydä kärjessä eikä jäänyt mistään paitsi. Enemmän voisi marmattaa Yölinnun tilanteesta, sillä Iso lemmen pala (7) on tyynesti merkitty re-entryksi edellisen viikon erheellisen midprice-karsinoinnin jälkeen. Ilmeisesti listan julkaisemisen jälkeen ilmeneviä virheitä ei enää katsota tarpeellisiksi korjata, vaan niiden annetaan näkyä netissä maailman tappiin.

Varsinaisia uusia artistialbumeita Top 50:ssä on vain neljä, kaikki aika äänekkäitä. Multikansallinen Hate Gallery (26) ja jo viidennen levynsä julkaissut säkyläläinen The Grammers (39) ovat mukana ensimmäistä kertaa. Arch Enemy (9) puolitti ja My Dying Bride (48) päinvastoin tuplasi edellisen listatuloksensa. Sijalle 42 nousi 50-biisinen tupla 1970-luvun Syksyn sävelet, joka toivottavasti on koostettu tyylikkäämmin kuin MTV3:n samasta aiheesta kyhäämä kesäsarja.

Top 40 osa 5: #36

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Rapparina ja tv-juontajana tunnettu Xzibit saavutti kahdella albumilla parhaan sijansa 36. Samaan numeroon on jumittunut muitakin moniosaajia: yhdenmiehenorkesteri ja seiväshyppääjä Jouko Mäki-Lohiluoma, Ylen toimittaja Jonni Aromaa eli J. Huimapää, näyttelijä Miliza Korjus ja mm. teatteriohjaajana kunnostautunut Jacques Brel.

Raptorin Kaivo ja Popedan Costello Jones ovat soololevyillään päätyneet 36:nneksi, samoin tunnetuhkojen muusikoiden projektibändit The Krispies ja Kylähullut. Tähän karsinaan kuuluvat myös Jasmine, Ultramariini, Colosseum, Tommi Kalenius, Pirjo Kämppi, Pintandwefall, Bobby McFerrin, September, Kate Ryan ja Kosheen.

Paremminkin pärjänneistä sekä Karita Mattilan että Velcran cv sisältää kaksi 36:nneksi noussutta albumia. Äänitehistoriamme toiseksi menestynein levy, Eppu Normaalin Repullinen hittejä vietti tuolla sijalla yhteensä kuusi viikkoa. Vuodenvaihteessa tunnetuista syistä korkean re-entryn tehnyt Kari Tapion Kaikki parhaat (1999) debytoi muinoin 36:ntena – samoin ensimmäinen Stratovarius-listalevy Fourth Dimension (1995).

Oi niitä reaaliaikoja

Nykyinen tapani koota hittivuosilistoja on siinä(kin) suhteessa hankala, että yksittäisten hittien vertailukelpoinen suuruus paljastuu kovin myöhään. 50 hittiä -aikakaudellahan biisit saivat tietyn suuruusmerkinnän eli ”napin” heti ylitettyään tietyn yhteispistemäärän, mutta viime aikoina listasysteemien ja äänitemyynnin olemuksen muuttuillessa moinen reaaliaikaisuus on pitänyt unohtaa.

Tänä vuonna meno pysynee niin samanlaisena viimevuotiseen nähden, että minulla on tarkahko tuntuma siihen, kuinka paljon singlemyynti- tai radiosoittopisteitä tarvitaan yhteen ”nappiin” (eli käytännössä vuosilistan top sataan). Esimerkiksi vaikka Panic! at the Discon The Ballad of Mona Lisa oli radiolistan ykkönen ja kymmenen viikkoa Top 10:ssä, ilman myyntimenestystä se on jäämässä ulos vuosilistalta. Se putosi radio-Top 40:stä kerättyään 740 pistettä, kun nappiraja on noin 800.

Ei singlelistan ykkössijakaan takaa aina hyviä asemia, koska biisien keskimääräinen mukanaolo on latausmyynnin myötä pidentynyt. Apulannan Vääryyttä katosi tilastosta kerättyään sijat 1–2–13, joista ei vielä kerry edes puolta nappia. Radiosoitossakin se on käynyt vain 11:ntenä (tämän viikon sija 16), joten kokonaispistemäärä on jäämässä Apis-asteikolla harvinaisen matalaksi.

Tämän blogin kommenteissakin suosiollaan kummeksuntaa herättänyt Bruno Mars nousi kieltämättä ärsyttävällä The Lazy Songillaan uudeksi radioykköseksi, ja Reckless Loven Hot loikkasi jo ihan tuntumaan kolmossijalle. Lady Gaga on pitkästä aikaa asemissa (Judas 23–12), ja Britney Spearsin Till the World Ends ylitti Top 20 -kynnyksen (28–19) vasta 14. listaviikollaan.

Top 40 osa 4: #37

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Rasmus (Peep), Sonata Arctica (Ecliptica), Ricky Martin (A medio vivir) ja Wet Wet Wet (End of Part One) tutustuivat ensi kertaa albumilistaamme sijalla 37. Viimeksimainittu oli singlekokoelma, joka eteni paalupaikalle asti Love Is All Around -hitin ruokkimana. Peep tipahti yhden viikon jälkeen ulos ottamaan vauhtia jatkonousulle – samoin kävi kolme radiolistan ykköstä poikineelle Cherin Believelle.

37 on monen pitkän uran tehneen tai muuten tarunhohtoisen nimen listaennätys: Kreikan kosketinvelho Vangelis, näyttelijä Heikki Kinnunen, blues-äijä Taj Mahal, softpopin mestari Prefab Sprout, laulajalegenda Irina Milan, kulttibändi Noitalinna huraa! ja 30 vuoden yrittämisen jälkeen tänä vuonna kynnyksen ylittänyt Killing Joke.

David Bowien bändiprojekti Tin Machine jäi sijalle 37, ja sama numero on näidenkin yrittäjien cv:ssä: Peter Andre, The Connells, Marjorie, Chris De Burgh, DJ Shadow ja Fall Out Boy. Bon Jovin kitaristi Richie Sambora on yltänyt sooloillaan kahdesti 37:nneksi, ei koskaan ylemmäs. Kahdella Anna Hanskin pitkäsoitolla on niin ikään tuo merkintä, mutta hänet on nähty ykkösenäkin.

Suurin Top 40 -listan sisäinen pudotus tapahtui viikolla 16/99, kun Kolmas nainen -kokoelma Uran Hullut päivät -myynnillä saavutettu kakkossija vaihtui numeroksi 37.

Top 40 osa 3: #38

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Suomessa on kahdesti käynyt niin, että tuoreeltaan vain 38:ntena piipahtanut albumi elpyi puolisen vuotta myöhemmin ja syyhki kärkeen asti. Ensin asialla oli Tom Jonesin The Lead and How to Swing It, jota siivittivät jääkiekon MM-kulta ja kisalähetyksissä veivattu If I Only Knew -hitti. Sitten No Doubtin Tragic Kingdom roikkui lopulta ykkösenä peräti seitsemän viikkoa kolmannen singlen, vuoden 1997 suurimman hitin Don’t Speak ansiosta.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen ja Britney Spearsin eka albumisijoitus Suomessa oli 38. Napalm Death ja Bruce Hornsby & The Range saavuttivat sen kahdella levyllä, mutta eivät koskaan parempaa. Kolmekasi on myös muun muassa näiden nimien (soolo)huippu: Emma ”Baby Spice” Bunton, Rob ”White” Zombie, Timo ”Stratovarius” Tolkki, No Shame, Taivassatama, Sikaduo, Kaija Pohjola, Hoodoo Gurus, Nightcrawlers ja Konvehdinmussuttajat.

Kaikki allamainitut albumit ovat romahtaneet Top 10:stä viikossa sijalle 38: Social Distortionin Hard Times and Nursery Rhymes (6), David Bowien Reality (8), Andrea Bocellin Sacred Arias (9), Nine Inch Nailsin With Teeth (9) ja Lauri Tähkä & Elonkerjuun Tuhannen riemua (9).

Etuilevat Leidiä!

Etukäteen yksi vuoden varmimmista listaykkösistä eli Lady Gaga näkee kai muna-aiheisia painajaisia, sillä Munamiehen jälkeen hänen eteensä albumitilastossa kiilasi munakantinen The Beginning of Times, Amorphisin kolmas ykkönen. Born This Way valloitti kaikki suuret markkina-alueet ja ykkössijamaita on jo ainakin 17, mutta Suomi ei tuppaudu tuohon sakkiin. Kesän hiljaisuudessa saattaa tietysti tapahtua vielä mitä vain.

Vanha nainen hunningolla -singlen hyvästä vastaanotosta huolimatta Erinin esikoissoolon nelossija on yllätys, etenkin kun taakse jäi kahdesti aiemmin Top 5:ssä komeillut Stella. Enteileekö se jotain, että viime aikojen kestosuosikit Laura Närhi ja Jenni Vartiainen lauloivat Erinin tapaan suositussa yhtyeessä ennen yksilölevyjään?

Top 50:n alapuoliskossa näkyy useita erikoisia comebackejä. Leevitön Leavings-orkesteri on 32:ntena, Mötley Crüe -johdannainen Sixx:A.M. 41:ntenä ja 1970-luvulla perustetun rockabillyryhmä The Slippersin nykyinkarnaatio 43:ntena. Ruotsalainen Hammerfall (44) palasi listalle 11 vuoden tauolta, mutta Janne Tulkki sai uuden levynsä nimekkäästä tukijoukosta huolimatta tyytyä 47. sijaan.

Top 40 osa 2: #39

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Sija 39 on monelle kotimaiselle musiikkilegendalle paras listasaavutus: Esa-Pekka Salonen, Jimi Tenor, Seija Simola, Kari Peitsamo – kahdella jälkimmäisellä riittää toki korkeampia singlemerkintöjä. Tony Montanakaan ei ole päässyt tuon ylemmäs sen jälkeen, kun vuoden 1979 rockabillyhuuma nosti hänet 16:nneksi Johnny & The Dodgersin johtohahmona.

Bändikuvioissa pärjänneet Sammy Hagar ja Tony Iommi ovat soolourallaan osastoa 39, samoin seuraavat maaparit: norjalaiset Arcturus ja Röyksopp, ruotsalaiset Ulf Lundell ja Christer Sjögren, ranskalaiset Modjo ja The Dø. Jos viimeksimainittua haluaa pitää monikansallisena, sillekin löytyy seuraa: Deee-lite ja Demolition 23. Heitetään soppaan mausteiksi vielä The Simpsons ja Teenage Fanclub.

Kotiteollisuus (Tomusta ja tuhkasta) ja Type 0 Negative (Bloody Kisses) ottivat ensituntuman albumilistaan käväisemällä 39:ntenä. Samalla sijalla debytoi Anna Erikssonin esikoinen, samoin 1990-luvun kenties unohtunein platinalevy, saksalaisen X-periencen Magic Fields. Badding-kokoelma Täss on Rauli, moi! vietti yhteensä neljä viikkoa sijalla 39, Teräsbetonin Metallitotuus kolme viikkoa peräkkäin.