Jos suhteuttaa soittomäärät single/latausmyyntiin, Suomen radioystävällisin bändi on tätä nykyä HIM. Heartkiller vain käväisi singlelistalla eikä Scared to Death edes sitä, mutta radiosoitossa pärjätään. Sama kuvio on Negativella ja Poets of the Fallilla. Sekä tietysti tilaston yllättäjällä Pasi Vainionperällä, jonka sijoitus on paljolti Iskelmän loputtoman luukutuksen ansiota.
En haluu kuolla tänä yönä on karkaamassa tavoittamattomiin, ja singlelistaa kauan hallinnut Stereo Love nousee tuosta vielä – sen tämänviikkoinen kolmossija Music Control -listalla on tähän asti korkein. Perjantaina julkaistava singlelistakatsauskin vahvistaa sen, että Chisun Sama nainen kasvoi isommaksi hitiksi kuin edeltäjänsä Baden-Baden.
1. Jenni Vartiainen: EN HALUU KUOLLA TÄNÄ YÖNÄ
2. HIM: HEARTKILLER
3. Jippu & Samuli Edelmann: JOS SÄ TAHDOT NIIN
4. Poets of the Fall: DREAMING WIDE AWAKE
5. Adam Lambert: WHATAYA WANT FROM ME
6. Lady Gaga: BAD ROMANCE
7. The Baseballs: HOT N COLD
8. Pasi Vainionperä: RAKKAUDESSA SUURIA
9. The Baseballs: UMBRELLA
10. Adam Lambert: FOR YOUR ENTERTAINMENT
11. Paloma Faith: NEW YORK
12. Negative: END OF THE LINE
13. Rihanna: RUSSIAN ROULETTE
14. Chisu: SAMA NAINEN
15. Rihanna: RUDE BOY
16. Edward Maya & Vika Jigulina: STEREO LOVE
17. Irina: NÄE MINUT TÄSSÄ
18. HIM: SCARED TO DEATH
19. Johanna Kurkela: RAKKAUSLAULU
20. Amy Macdonald: DON'T TELL ME THAT IT’S OVER
tiistai 29. kesäkuuta 2010
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Duo #22: Nordman
Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.
Håkan Hemlin (s. 1969) ja Mats Wester (s. 1964), SWE
Laulaja Hemlin ja 16-kielistä avainviulua hinkkaava biisintekijä Wester nousivat Ruotsissa kärkiviisikkoon jo esikoissinkullaan Förlist (1994), ja sen seuraaja Vandraren** teki heistä puolen vuoden viipeellä myös suomalaisten suosikkeja. Nordman-albumi eteni kolmossijalle ja pysyi Top 40:ssä 34 viikkoa – lahden takana Top 60 -läsnäolo venyi peräti 99 viikkoon.
Muita levyn radiohittejä (singlemyyntisijoja duo ei saanut) olivat Ännu glöder solen* ja Laglöst land. Seuraaja-albumi Ingenmansland (#7, 1995) menestyi lähes yhtä hyvin, ja sen lohkaisu Be mig** saavutti radiolistalla viitossijan. Kolmas pitkäsoitto Här och nu (1997) jaksoi enää 28:nneksi.
Nordman lopetti pian toimintansa Hemlinin päihdeongelmien takia, mutta starttasi taas vuonna 2004 ja on kilpaillut kahdesti Ruotsin euroviisukarsintojen finaalissa. Vaikka myyntistatuskin palasi kotimaassa miltei 90-luvun tasolle, suomalaisia ei näytä enää kiinnostavan. Vuonna 1999 Janne Hurme pääsi 50 hittiä -listalle Vandraren-suomennoksella Kulkija.
Håkan Hemlin (s. 1969) ja Mats Wester (s. 1964), SWE
Laulaja Hemlin ja 16-kielistä avainviulua hinkkaava biisintekijä Wester nousivat Ruotsissa kärkiviisikkoon jo esikoissinkullaan Förlist (1994), ja sen seuraaja Vandraren** teki heistä puolen vuoden viipeellä myös suomalaisten suosikkeja. Nordman-albumi eteni kolmossijalle ja pysyi Top 40:ssä 34 viikkoa – lahden takana Top 60 -läsnäolo venyi peräti 99 viikkoon.
Muita levyn radiohittejä (singlemyyntisijoja duo ei saanut) olivat Ännu glöder solen* ja Laglöst land. Seuraaja-albumi Ingenmansland (#7, 1995) menestyi lähes yhtä hyvin, ja sen lohkaisu Be mig** saavutti radiolistalla viitossijan. Kolmas pitkäsoitto Här och nu (1997) jaksoi enää 28:nneksi.
Nordman lopetti pian toimintansa Hemlinin päihdeongelmien takia, mutta starttasi taas vuonna 2004 ja on kilpaillut kahdesti Ruotsin euroviisukarsintojen finaalissa. Vaikka myyntistatuskin palasi kotimaassa miltei 90-luvun tasolle, suomalaisia ei näytä enää kiinnostavan. Vuonna 1999 Janne Hurme pääsi 50 hittiä -listalle Vandraren-suomennoksella Kulkija.
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Kimpassa kynnyksen yli
Kun Ruotsin nykyinen kuningaspari avioitui vuonna 1976, Abba kunnioitti tilaisuutta Dancing Queen -kappaleen ensiesityksellä. Siitä tuli vuoden isoin hitti Suomessa ja kvartetin suurin menestys kaikilla mieleen tulevilla markkina-alueilla. Hurjapäisimmät povasivat Abban paluuta Victorian ja Danielin hääkonserttiin, mutta saivat tyytyä Roxetteen. Vaikka duolta ei kuultu uutta biisiä, Marie Fredrikssonilla oli sentään uusi naama.
Virallinen juhlalaulu, Agnes Carlssonin ja Björn Skifsin esittämä When You Tell the World You’re Mine ei kasvane lähellekään Dancing Queenin mittoja – se debytoi Ruotsin singlelistalla vasta 14:ntenä. Siltikään, että Agnesilla ja Björnillä on aikamoiset kansainväliset meriitit. Idol-voittaja Agnes pääsi Release Me -singlellään muun muassa brittilistan kolmoseksi ja Björnin Blue Swede -yhtye jopa USA:n ykköseksi jo ennen Abban läpimurtoa.
Mainittavinta levytyksessä on se, että tämänviikkoinen 19. sija on kummallekin artistille uran ensimmäinen listamerkintä Suomessa! 22 albumin ja kahden euroviisuedustuksen 63-vuotias veteraani Skifs ei hetkauttanut meikäläisiä edes tuolla jenkkiykkösellä Hooked on a Feeling, vaan biisistä tuli meillä hitti vasta 25 vuotta myöhemmin Vonda Shepardin tulkitsemana Ally McBeal -sarjan ansiosta.
Virallinen juhlalaulu, Agnes Carlssonin ja Björn Skifsin esittämä When You Tell the World You’re Mine ei kasvane lähellekään Dancing Queenin mittoja – se debytoi Ruotsin singlelistalla vasta 14:ntenä. Siltikään, että Agnesilla ja Björnillä on aikamoiset kansainväliset meriitit. Idol-voittaja Agnes pääsi Release Me -singlellään muun muassa brittilistan kolmoseksi ja Björnin Blue Swede -yhtye jopa USA:n ykköseksi jo ennen Abban läpimurtoa.
Mainittavinta levytyksessä on se, että tämänviikkoinen 19. sija on kummallekin artistille uran ensimmäinen listamerkintä Suomessa! 22 albumin ja kahden euroviisuedustuksen 63-vuotias veteraani Skifs ei hetkauttanut meikäläisiä edes tuolla jenkkiykkösellä Hooked on a Feeling, vaan biisistä tuli meillä hitti vasta 25 vuotta myöhemmin Vonda Shepardin tulkitsemana Ally McBeal -sarjan ansiosta.
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Duo #23: Danny & Armi
Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.
Ilkka Lipsanen (s. 1942) ja Armi Aavikko (s. 1958, k. 2002), FIN
Kaksi kuukautta Miss Suomi -kruunauksen jälkeen Armi Aavikko levytti Dannyn kanssa vuoden 1977 suurimman hitin Tahdon olla sulle hellä*******. Vaikka Armi kiersi missikiireineen Danny-Show’ssa läpi kesän, samanniminen albumi (#3) julkaistiin elokuussa Dannyn nimissä ja Armi oli mukana vain kahdella raidalla. Syksyn ykkössingle Kaiken sulle antaisin*** valjastettiin myös Ison D:n pönkitykseen, Danny Story -kokoelman täkyksi. Se nousi kuitenkin vain 27:nneksi.
Vuonna 1978 Me vain*** ja Silloin vasta kaiken saan*** olivat sekä single- että jukebox-Top 10:ssä, ja niitä seurasi aito duoalbumi Danny & Armi (#5). Hellyysbuumi alkoi hälvetä, kun Pepe Willbergin ja Seija Paakkolan täydentämä Finntastic ryhtyi turhaan yrittämään Suomen Abbaksi. Toinen Danny & Armi -lp (1979) jäi ulos listoilta, vaikka www.danny.fi väittää sen myyneen kultaa. ÄKT:n tietokanta on eri mieltä.
Danny palasi listoille vasta 1992, ja Armin ainoaksi soolomenestykseksi merkittiin Anekan Japanese Boysta suomennettu jukebox-hitti Iltaloma (1981). Neljännesvuosisata myöhemmin esikoissinkun englanninkieliseen versioon I Wanna Love You Tender tehty ultrakökkö ”video” alkoi niittää mainetta internetissä sekä poikia You Tubeen lukuisia jäljitelmiä ja mash-upeja.
Ilkka Lipsanen (s. 1942) ja Armi Aavikko (s. 1958, k. 2002), FIN
Kaksi kuukautta Miss Suomi -kruunauksen jälkeen Armi Aavikko levytti Dannyn kanssa vuoden 1977 suurimman hitin Tahdon olla sulle hellä*******. Vaikka Armi kiersi missikiireineen Danny-Show’ssa läpi kesän, samanniminen albumi (#3) julkaistiin elokuussa Dannyn nimissä ja Armi oli mukana vain kahdella raidalla. Syksyn ykkössingle Kaiken sulle antaisin*** valjastettiin myös Ison D:n pönkitykseen, Danny Story -kokoelman täkyksi. Se nousi kuitenkin vain 27:nneksi.
Vuonna 1978 Me vain*** ja Silloin vasta kaiken saan*** olivat sekä single- että jukebox-Top 10:ssä, ja niitä seurasi aito duoalbumi Danny & Armi (#5). Hellyysbuumi alkoi hälvetä, kun Pepe Willbergin ja Seija Paakkolan täydentämä Finntastic ryhtyi turhaan yrittämään Suomen Abbaksi. Toinen Danny & Armi -lp (1979) jäi ulos listoilta, vaikka www.danny.fi väittää sen myyneen kultaa. ÄKT:n tietokanta on eri mieltä.
Danny palasi listoille vasta 1992, ja Armin ainoaksi soolomenestykseksi merkittiin Anekan Japanese Boysta suomennettu jukebox-hitti Iltaloma (1981). Neljännesvuosisata myöhemmin esikoissinkun englanninkieliseen versioon I Wanna Love You Tender tehty ultrakökkö ”video” alkoi niittää mainetta internetissä sekä poikia You Tubeen lukuisia jäljitelmiä ja mash-upeja.
torstai 24. kesäkuuta 2010
Aikakärpäset lentävät matalalla
Roikkuessaan kärjessä ilman kunnon vastusta Anna Puu alkaa tavoitella ennätyksiä – nimittäin kahden peräkkäisen albumin ykkösviikkojen yhteismäärässä. Virallisten viikkolistojen aikakaudella suurin saldo on Bon Jovilla. Cross Road – The Best of Bon Jovi oli vuodenvaihteessa 1994–95 Annan esikoisen tavoin 12 viikkoa ykkösenä, ja vain kahdeksan kuukautta myöhemmin julkaistu These Days seitsemän viikkoa. Sitä seurannut Crush johti myös myyntilistaa neljä viikkoa, mutta tuo on taas oma haasteensa.
Ei-ihan-vertailukelpoisia vanhempia tilastoja (1972 eteenpäin) tutkiessa kunkuksi nousee Hector, jonka Herra Mirandos (1973) ja Hectorock 1 (1974) pitivät paalupaikkaa 18+13 viikkoa. Jos huomioidaan esittäjän kaikki peräkkäiset listaykköset, niin Eppu Normaalin seitsemän albumia (1984–1993) keräsivät 34 ykkösviikkoa ja ZZ Topin viisi albumia (1983–1994) 32 ykkösviikkoa. Yhteensä Eput ovat viihtyneet urallaan kärjessä 63 viikkoa.
Neljän sijoille 14–20 jääneen albumin jälkeen Jope Ruonansuu palasi täpärästi Top 10 -kantaan. Naamakirja on miehen 18. Top 40 -pitkäsoitto, ja pitäneepä tutkia, onko kukaan päässyt useammin listalle käymättä koskaan Top 3:ssa. Jopa Kauko Röyhkän ja Neil Youngin pitkässä tilastomenneisyydessä on pari mitalivisiittiä.
The Gaslight Anthem tutustuu suomalaiseen listakulttuuriin 35:ntenä ja viisu-Lena sijalla 43. Australialaista Pendulumia odoteltiin mukaan jo aiemmin kohtalaisen lataus- ja radiokannatuksen (sekä brittiykkössijan) takia, mutta vasta Provinssirock-vierailu tuuppasi bändin 50:nneksi. Oasis-kokoelma Time Fliesin 45. sija on lähinnä surkuhupaisa, vaikka yhtye ei ole koskaan ollutkaan meillä niin suosittu kuin mediassa usein annetaan ymmärtää.
Ei-ihan-vertailukelpoisia vanhempia tilastoja (1972 eteenpäin) tutkiessa kunkuksi nousee Hector, jonka Herra Mirandos (1973) ja Hectorock 1 (1974) pitivät paalupaikkaa 18+13 viikkoa. Jos huomioidaan esittäjän kaikki peräkkäiset listaykköset, niin Eppu Normaalin seitsemän albumia (1984–1993) keräsivät 34 ykkösviikkoa ja ZZ Topin viisi albumia (1983–1994) 32 ykkösviikkoa. Yhteensä Eput ovat viihtyneet urallaan kärjessä 63 viikkoa.
Neljän sijoille 14–20 jääneen albumin jälkeen Jope Ruonansuu palasi täpärästi Top 10 -kantaan. Naamakirja on miehen 18. Top 40 -pitkäsoitto, ja pitäneepä tutkia, onko kukaan päässyt useammin listalle käymättä koskaan Top 3:ssa. Jopa Kauko Röyhkän ja Neil Youngin pitkässä tilastomenneisyydessä on pari mitalivisiittiä.
The Gaslight Anthem tutustuu suomalaiseen listakulttuuriin 35:ntenä ja viisu-Lena sijalla 43. Australialaista Pendulumia odoteltiin mukaan jo aiemmin kohtalaisen lataus- ja radiokannatuksen (sekä brittiykkössijan) takia, mutta vasta Provinssirock-vierailu tuuppasi bändin 50:nneksi. Oasis-kokoelma Time Fliesin 45. sija on lähinnä surkuhupaisa, vaikka yhtye ei ole koskaan ollutkaan meillä niin suosittu kuin mediassa usein annetaan ymmärtää.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Ladyn lyhyt loma
Viime viikko oli ensimmäinen sellainen sitten vuoden 2008, että Music Control -radiolistan Top 40:ssä ei ollut yhtään Lady Gagan kappaletta. Lienee vain työtapaturma, sillä tänään Alejandro ampaisi 76. sijalta 11:nneksi. Muita voimanousijoita ovat Pariisin kevään Tämän kylän poikii (36–16) ja Happoradion Ihmisenpyörä (40–18). Tulokkaina 24:nneksi ja 34:nneksi ilmestyivät Teleksin Kotimatkalla ja Stromaen Alors on Danse.
Ensi viikolla julkaisen puolivuotiskatsauksen radio- ja singlelistoista. Sinkkulaskelma perustuu listasijoihin, mutta albumeista ei kannata sellaista tehdä alati kasvavien suhdannevaihteluiden takia. Aikeissa on kyllä laskea kuukausikohtaiset kertoimet edellisvuotisten lukemien perusteella, mutta taidan käyttää niitä vain hittivuosilistan albumimyyntipisteytyksessä. En halua uutta Anna/Lauri-debattia.
Ensi viikolla julkaisen puolivuotiskatsauksen radio- ja singlelistoista. Sinkkulaskelma perustuu listasijoihin, mutta albumeista ei kannata sellaista tehdä alati kasvavien suhdannevaihteluiden takia. Aikeissa on kyllä laskea kuukausikohtaiset kertoimet edellisvuotisten lukemien perusteella, mutta taidan käyttää niitä vain hittivuosilistan albumimyyntipisteytyksessä. En halua uutta Anna/Lauri-debattia.
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Duo #24: Ella ja Aleksi
Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.
Kuka ja Kulloinkin, FIN
Sampo Haapaniemen (Egotrippi) ja Markus Koskisen (Teleks) lastenlauluprojektin noin nelivuotiaita vokalisteja on vaihdettu neljän albumin mittaan. Voiko olla sattumaa, että Ella ja Aleksi on toisinpäin ”iske laajalle”? Kaksikon tuottama toinen lähes samanaikainen menestystuote oli rippikoululaululevysarja Tilkkutäkki (2005–2007).
Ensilevy Lenni Lokinpoikanen ilmoittautui aika myöhään joulun 2004 kärkikarkeloihin, mutta ehti ykköseksi – vaikka lista julistettiin joulun jälkeen, se mittasi kiihkeimmän ruuhkan myyntiä. Ykkösviikkoja kertyi kuusi, ja läpimurtoa ruokkinut MC Koppakuoriainen* kävi vielä huhtikuussa remixinä singlelistalla.
Seuraaja-albumia Kolme muskettisopulia (2005) pohjusti animaatiovideo Nuijapäät*, ja se nousi vielä seitsemänneksi, mutta edelleen joulumarkkinoille julkaistut Talventörröttäjät (2008) ja Takapihan tavikset (2009) jäivät sijoille 28 ja 37. Jälkimmäinen herätti huomiota latauslistabiisillä Ronnie James Biojäteastia, jonka vokalistina vieraili Timo Kotipelto.
Kuka ja Kulloinkin, FIN
Sampo Haapaniemen (Egotrippi) ja Markus Koskisen (Teleks) lastenlauluprojektin noin nelivuotiaita vokalisteja on vaihdettu neljän albumin mittaan. Voiko olla sattumaa, että Ella ja Aleksi on toisinpäin ”iske laajalle”? Kaksikon tuottama toinen lähes samanaikainen menestystuote oli rippikoululaululevysarja Tilkkutäkki (2005–2007).
Ensilevy Lenni Lokinpoikanen ilmoittautui aika myöhään joulun 2004 kärkikarkeloihin, mutta ehti ykköseksi – vaikka lista julistettiin joulun jälkeen, se mittasi kiihkeimmän ruuhkan myyntiä. Ykkösviikkoja kertyi kuusi, ja läpimurtoa ruokkinut MC Koppakuoriainen* kävi vielä huhtikuussa remixinä singlelistalla.
Seuraaja-albumia Kolme muskettisopulia (2005) pohjusti animaatiovideo Nuijapäät*, ja se nousi vielä seitsemänneksi, mutta edelleen joulumarkkinoille julkaistut Talventörröttäjät (2008) ja Takapihan tavikset (2009) jäivät sijoille 28 ja 37. Jälkimmäinen herätti huomiota latauslistabiisillä Ronnie James Biojäteastia, jonka vokalistina vieraili Timo Kotipelto.
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Duo #25: London Boys
Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.
Edem Ephraim (s. 1959, k. 1996) ja Dennis Fuller (s. 1959, k. 1996), GBR
Vaikka Ephraim ja Fuller tutustuivat lontoolaisessa koulussa, he loivat uransa Saksassa erikoistuen esityksissään voltteihin, breakdanceen ja rullaluisteluun eurobiitin tahdissa. He löivät lyhyesti läpi myös Britanniassa, mutta vasta yli vuosi Suomen jälkeen – meillä The Twelve Commandments of Dance -albumi nousi kuudenneksi alkuvuonna 1988 My Love -sinkun vauhdittamana.
London Nights*- ja Freedom*-hiteistä ja todistamastani Rantarock-keikasta huolimatta seuraava albumi Chapel of Love ei tilastoitunut, mutta vuoden 1991 Sweet Soul Music eteni taas seitsemänneksi. Sen retroileva nimiraita**** oli näet vuoden isoja menestyksiä singlelistan ykkös- ja radiolistan kakkossijoineen. Sitä seurasi enää pari Top 20 -sinkkua Moonraker ja Baby Come Back.
Monen menestysduon toinen puoli on kuollut nuorena – sarjassamme on vielä tulossa pari esimerkkiä, ja Top 30:n ulkopuolelta voi mainita Mel & Kimin, La Bouchen, Blues Brothersin, Sikaduon ja Milli Vanillin. Tapaukset kalpenevat kuitenkin London Boysin rinnalla, sillä Ephraim ja Fuller (sekä mm. Ephraimin vaimo) saivat surmansa yhtä aikaa rattijuopon aiheuttamassa auto-onnettomuudessa Itävallan Alpeilla.
Edem Ephraim (s. 1959, k. 1996) ja Dennis Fuller (s. 1959, k. 1996), GBR
Vaikka Ephraim ja Fuller tutustuivat lontoolaisessa koulussa, he loivat uransa Saksassa erikoistuen esityksissään voltteihin, breakdanceen ja rullaluisteluun eurobiitin tahdissa. He löivät lyhyesti läpi myös Britanniassa, mutta vasta yli vuosi Suomen jälkeen – meillä The Twelve Commandments of Dance -albumi nousi kuudenneksi alkuvuonna 1988 My Love -sinkun vauhdittamana.
London Nights*- ja Freedom*-hiteistä ja todistamastani Rantarock-keikasta huolimatta seuraava albumi Chapel of Love ei tilastoitunut, mutta vuoden 1991 Sweet Soul Music eteni taas seitsemänneksi. Sen retroileva nimiraita**** oli näet vuoden isoja menestyksiä singlelistan ykkös- ja radiolistan kakkossijoineen. Sitä seurasi enää pari Top 20 -sinkkua Moonraker ja Baby Come Back.
Monen menestysduon toinen puoli on kuollut nuorena – sarjassamme on vielä tulossa pari esimerkkiä, ja Top 30:n ulkopuolelta voi mainita Mel & Kimin, La Bouchen, Blues Brothersin, Sikaduon ja Milli Vanillin. Tapaukset kalpenevat kuitenkin London Boysin rinnalla, sillä Ephraim ja Fuller (sekä mm. Ephraimin vaimo) saivat surmansa yhtä aikaa rattijuopon aiheuttamassa auto-onnettomuudessa Itävallan Alpeilla.
torstai 17. kesäkuuta 2010
Viisi koossa, parisataa jäljellä
Jukka Poika hämmästytti Kylmästä lämpimään -albumin kakkossijalla siihen nähden, että on aikaisemmin omissa nimissään viettänyt vain yhden viikon Top 20:ssä (Äänipään debyyttisija 7 vuonna 2007). Mutta herran yhtyeet Soul Captain Band ja Kapteeni Ä-ni nähtiin molemmat Top 10:ssä alkuvuosituhannella. Kärkikympin toinen uutuus – kolmannella peräkkäisellä levyllään – on Christina Aguilera (10).
Hevisaurus-albumi Jurahevin kuninkaat ylsi viime vuonna ilmestyessään vain sijalle 25, palaili mukaan keväällä ja loikkasi nyt 20 porrasta viidenneksi. Se saattaa hyvinkin juuttua kärkikuvioihin, ovathan edessä hiljaiset ajat, joina myös vaatimattomasti aloittaneet levyt usein keräävät nostetta kärkisijoihin – esimerkkeinä Maroon 5 (2002), Evanescence (2003) ja Paulina Rubio (2007). Itse arvelin AC/DC-kokoelman kykenevän kiipeämään kesätyhjiössä jopa ykköseksi, mutta nyt se on melkoisessa laskussa 17:ntenä.
Singlelistan kärjessä on Shakiran futisviisu Waka Waka (This Time for Africa), joka toi kolumbiattarelle uran toisen paalupaikan. 50 hittiä -historian eniten pisteitä kerännyt kappale Whenever, Wherever (2002) vietti ykkösenä vain yhden viikon, mutta kakkossijalla kahdeksan. Waka Wakaa esittämässä on mukana eteläafrikkalaisbändi Freshlyground, ja täten Shakiran kymmenestä listasinglestä tasan puolet on kimppaesityksiä. Partnerit ovat kaikki lähtöisin eri maista, aiempina Haiti (Wyclef Jean), USA (Beyoncé), Meksiko (Carlos Santana) ja Espanja (Alejandro Sanz).
Hevisaurus-albumi Jurahevin kuninkaat ylsi viime vuonna ilmestyessään vain sijalle 25, palaili mukaan keväällä ja loikkasi nyt 20 porrasta viidenneksi. Se saattaa hyvinkin juuttua kärkikuvioihin, ovathan edessä hiljaiset ajat, joina myös vaatimattomasti aloittaneet levyt usein keräävät nostetta kärkisijoihin – esimerkkeinä Maroon 5 (2002), Evanescence (2003) ja Paulina Rubio (2007). Itse arvelin AC/DC-kokoelman kykenevän kiipeämään kesätyhjiössä jopa ykköseksi, mutta nyt se on melkoisessa laskussa 17:ntenä.
Singlelistan kärjessä on Shakiran futisviisu Waka Waka (This Time for Africa), joka toi kolumbiattarelle uran toisen paalupaikan. 50 hittiä -historian eniten pisteitä kerännyt kappale Whenever, Wherever (2002) vietti ykkösenä vain yhden viikon, mutta kakkossijalla kahdeksan. Waka Wakaa esittämässä on mukana eteläafrikkalaisbändi Freshlyground, ja täten Shakiran kymmenestä listasinglestä tasan puolet on kimppaesityksiä. Partnerit ovat kaikki lähtöisin eri maista, aiempina Haiti (Wyclef Jean), USA (Beyoncé), Meksiko (Carlos Santana) ja Espanja (Alejandro Sanz).
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Työpäivä lyheni
Vuoden alussa Radio Nova kampanjoi, että sen taajuuksilla mikään kappale ei soi työpäivän aikana toistamiseen. Novan suuren painoarvon takia tämä heijastui vahvasti Music Control -radiolistaan, kun hittien huippusoitot putosivat noin 15 kertaan viikossa. Lista kiistatta parani, kun yksittäisen aseman välillä kohtuuttomalta tuntunut dominanssi väheni.
Nyt näyttää kampanja loppuneen, kenties väliaikaisesti lomakauden takia. Esimerkiksi Johanna Kurkelan Rakkauslaulu pomppasi 11. sijalta kolmanneksi soituaan Novalla 26 kertaa viikossa (osuus kokonaispisteistä 47 prosenttia). Tuskastuttavin ilmiö on Naturi Naughtonin Famen palaaminen unohduksista sijalle 18 – Novan soitot 27, prosenttiosuus pisteistä yli 96.
Nyt näyttää kampanja loppuneen, kenties väliaikaisesti lomakauden takia. Esimerkiksi Johanna Kurkelan Rakkauslaulu pomppasi 11. sijalta kolmanneksi soituaan Novalla 26 kertaa viikossa (osuus kokonaispisteistä 47 prosenttia). Tuskastuttavin ilmiö on Naturi Naughtonin Famen palaaminen unohduksista sijalle 18 – Novan soitot 27, prosenttiosuus pisteistä yli 96.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Duo #26: The Chemical Brothers
Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.
Tom Rowlands (s. 1970) ja Ed Simons (s. 1971), GBR
Tällä viikolla Further-albumin julkaiseva Chemical Brothers oli alkujaan remix-kaksikko The Dust Brothers, joka pääsi 1990-luvun alussa käsittelemään useita hittejä – Suomessa niistä taisi pärjätä parhaiten Prodigyn Voodoo People. Oma esikoisalbumi Exit Planet Dust (1995) nousi brittiykköseksi, mutta meillä listoille pääsi vasta sen seuraaja Dig Your Own Hole (#14). Tunnettuutta nosti Oasis-pomo Noel Gallagherin lauluvisiitti singleillä Setting Sun (#5) ja Let Forever Be.
Chemical Brothersin listaura oli meillä pitkään tasainen. Vaikka kahdeksan sinkkua kävi Top 20:ssä, radiosoiton puutteessa vain Block Rockin’ Beats* ja Hey Boy Hey Girl* ylittivät 50 hittiä -listan nappirajan. Neljä albumia rakensi sijoitusketjun 14–10–11–12, mutta listaviikot vähenivät joka kerta. Vuoden 2007 We Are the Night (edelleen brittiykkönen) jäi yllättäen Top 40:n ulkopuolelle, vaikka ilmestyi keskellä hiljaista kesää.
Raplegenda Q-tipin omat ja hänen yhtyeensä A Tribe Called Questin levyt eivät ole koskaan löytäneet tietään Suomen listoille, mutta Chemical Brothersin Galvanize (2005) on yksi kolmesta hitistä, joissa mies rappaa. Toiset ovat Deee-liten Groove Is in the Heart* (1990) ja Janet Jacksonin Got ’til It’s Gone (1997).
Tom Rowlands (s. 1970) ja Ed Simons (s. 1971), GBR
Tällä viikolla Further-albumin julkaiseva Chemical Brothers oli alkujaan remix-kaksikko The Dust Brothers, joka pääsi 1990-luvun alussa käsittelemään useita hittejä – Suomessa niistä taisi pärjätä parhaiten Prodigyn Voodoo People. Oma esikoisalbumi Exit Planet Dust (1995) nousi brittiykköseksi, mutta meillä listoille pääsi vasta sen seuraaja Dig Your Own Hole (#14). Tunnettuutta nosti Oasis-pomo Noel Gallagherin lauluvisiitti singleillä Setting Sun (#5) ja Let Forever Be.
Chemical Brothersin listaura oli meillä pitkään tasainen. Vaikka kahdeksan sinkkua kävi Top 20:ssä, radiosoiton puutteessa vain Block Rockin’ Beats* ja Hey Boy Hey Girl* ylittivät 50 hittiä -listan nappirajan. Neljä albumia rakensi sijoitusketjun 14–10–11–12, mutta listaviikot vähenivät joka kerta. Vuoden 2007 We Are the Night (edelleen brittiykkönen) jäi yllättäen Top 40:n ulkopuolelle, vaikka ilmestyi keskellä hiljaista kesää.
Raplegenda Q-tipin omat ja hänen yhtyeensä A Tribe Called Questin levyt eivät ole koskaan löytäneet tietään Suomen listoille, mutta Chemical Brothersin Galvanize (2005) on yksi kolmesta hitistä, joissa mies rappaa. Toiset ovat Deee-liten Groove Is in the Heart* (1990) ja Janet Jacksonin Got ’til It’s Gone (1997).
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Huoltoraportti
Olin 14 viikkoa poissa kotoa putkiremontin takia. En ottanut printteriä mukaani enkä viitsinyt näprätä kaksipuoleisia listatulosteita vierailla laitteilla, joten olen tänään vähän printtaillut. ÄKT:n sivut ovat niin vaikealukuiset ja albumitilasto niin hassun muotoinen tulostettavaksi, että olen luonut sille oman pohjan, johon voi samalla korjailla listaviikko- ym. virheitä.
Muokkaan listoja aina myös jaettujen sijalukujen osalta. Sellaiset eivät kuulu alan kulttuuriin – ymmärtäisin ne, jos lista kertoisi myös tulokset eli myyntiluvut. Rikon tasatulokset niin, että edellisellä listalla menestyneempi voittaa – paitsi jos kyseessä on alakynteen jäävän paras sijoitus. Jos levy pääsi korkeimmillaan vaikkapa jaetulle 14. sijalle, se ansaitsee sekaannuksen välttämiseksi saada aikakirjoihin numeron 14.
Joskus kaksi uutuutta debytoi samalla paikalla, mutta siihenkin on keinonsa. Viikolla 10 Kuorosota ja Eurooppa 3 -kokoelma ilmestyivät rinnan sijalle 39. Koska Kuorosota jatkoi siitä nousuaan, laitoin sen 40:nneksi ja Eurooppa 3:n 39:nneksi. Kaikkea ei saa korjattua parhain päin: Anna Erikssonin Garden of Love vietti kaksi viikkoa altavastaajana jaetulla 50. sijalla, ja minun printeissäni noita kahta listaviikkoa ei ole, sori vain.
Listoja on tänä vuonna tunnetusti päästetty julkisuuteen keskeneräisinä, joten tarkistin ennen tulostamista, onko jälkikäteen tehtyjä korjauksia mennyt ohi silmien. Ainakin viikon 13 sijalle 50 oli ties milloin ilmestynyt ”mathcore”-yhtye The Dillinger Escape Plan. Myöhästyneet onnittelut.
Muokkaan listoja aina myös jaettujen sijalukujen osalta. Sellaiset eivät kuulu alan kulttuuriin – ymmärtäisin ne, jos lista kertoisi myös tulokset eli myyntiluvut. Rikon tasatulokset niin, että edellisellä listalla menestyneempi voittaa – paitsi jos kyseessä on alakynteen jäävän paras sijoitus. Jos levy pääsi korkeimmillaan vaikkapa jaetulle 14. sijalle, se ansaitsee sekaannuksen välttämiseksi saada aikakirjoihin numeron 14.
Joskus kaksi uutuutta debytoi samalla paikalla, mutta siihenkin on keinonsa. Viikolla 10 Kuorosota ja Eurooppa 3 -kokoelma ilmestyivät rinnan sijalle 39. Koska Kuorosota jatkoi siitä nousuaan, laitoin sen 40:nneksi ja Eurooppa 3:n 39:nneksi. Kaikkea ei saa korjattua parhain päin: Anna Erikssonin Garden of Love vietti kaksi viikkoa altavastaajana jaetulla 50. sijalla, ja minun printeissäni noita kahta listaviikkoa ei ole, sori vain.
Listoja on tänä vuonna tunnetusti päästetty julkisuuteen keskeneräisinä, joten tarkistin ennen tulostamista, onko jälkikäteen tehtyjä korjauksia mennyt ohi silmien. Ainakin viikon 13 sijalle 50 oli ties milloin ilmestynyt ”mathcore”-yhtye The Dillinger Escape Plan. Myöhästyneet onnittelut.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Duo #27: The KLF
Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.
Bill Drummond (s. 1953) ja Jimmy Cauty (s. 1954), GBR
The KLF hämmensi ja hyödynsi musiikkibisnestä tavoin, joista ei tässä mahdu kertomaan, mutta joista kapinointihaluiset saisivat yhä ottaa mallia. Duo jopa kirjoitti oppaan helpon listaykkösen havittelijoille noustuaan brittilistan kärkeen vuoden 1988 esi-mash-upilla Doctorin’ the Tardis (Suomen sija 13). Esittäjänimenä oli The Timelords, It’s Grim Up North* -hitillä puolestaan The Justified Ancients of Mu Mu.
Kaikki neljä vuosien 1990–1991 Suomen sinkkuykköstä ilmestyi kuitenkin KLF:n nimissä: 3 AM Eternal**, Last Train to Trancentral**, Justified and Ancient** ja America – What Time Is Love**. Noista hurjin oli Justified and Ancient, jonka afro-hiphop-rock-housetaustan päällä kulkevaa hölynpölytekstiä kutsuttiin laulamaan sairasteleva countrylegenda Tammy Wynette. Ainoa varsinainen KLF-albumi The White Room viihtyi Top 40:ssä 20 viikkoa (korkein sija 16), vaikka sen biisien yhteys samannimisiin hittisinkkuihin oli välillä hyvinkin etäinen.
Brits-gaalassa 1992 vuoden bändinä palkittu KLF julisti jättävänsä musiikkibisneksen ja on pitänyt lupauksensa yllättävänkin ryhdikkäästi. Brit-pysti löytyi kuulemma johonkin peltoon haudattuna Stonehengen läheltä. Useilla KLF-sinkuilla rapannut Ricardo da Force sai muutaman hitin 1995–97 N-trancen vokalistina.
Bill Drummond (s. 1953) ja Jimmy Cauty (s. 1954), GBR
The KLF hämmensi ja hyödynsi musiikkibisnestä tavoin, joista ei tässä mahdu kertomaan, mutta joista kapinointihaluiset saisivat yhä ottaa mallia. Duo jopa kirjoitti oppaan helpon listaykkösen havittelijoille noustuaan brittilistan kärkeen vuoden 1988 esi-mash-upilla Doctorin’ the Tardis (Suomen sija 13). Esittäjänimenä oli The Timelords, It’s Grim Up North* -hitillä puolestaan The Justified Ancients of Mu Mu.
Kaikki neljä vuosien 1990–1991 Suomen sinkkuykköstä ilmestyi kuitenkin KLF:n nimissä: 3 AM Eternal**, Last Train to Trancentral**, Justified and Ancient** ja America – What Time Is Love**. Noista hurjin oli Justified and Ancient, jonka afro-hiphop-rock-housetaustan päällä kulkevaa hölynpölytekstiä kutsuttiin laulamaan sairasteleva countrylegenda Tammy Wynette. Ainoa varsinainen KLF-albumi The White Room viihtyi Top 40:ssä 20 viikkoa (korkein sija 16), vaikka sen biisien yhteys samannimisiin hittisinkkuihin oli välillä hyvinkin etäinen.
Brits-gaalassa 1992 vuoden bändinä palkittu KLF julisti jättävänsä musiikkibisneksen ja on pitänyt lupauksensa yllättävänkin ryhdikkäästi. Brit-pysti löytyi kuulemma johonkin peltoon haudattuna Stonehengen läheltä. Useilla KLF-sinkuilla rapannut Ricardo da Force sai muutaman hitin 1995–97 N-trancen vokalistina.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Neon kakkonen
Viikon korkeimmat uutuudet tulivat tutuilta ja odotetuiltakin nimiltä – vaikeampi on ennustaa niiden ensiviikkoisia vaiheita. Neon-albumilla toisena debytoivan Negativen turnauskestävyys on esimerkiksi huvennut ajan mittaan niin, että viimevuotinen kokoelma God Likes Your Style teki hurjan ennätyksen viettämällä ainoan listaviikkonsa kolmantena. Nythän tuonkin voisi rikkoa... vaikka kovin todennäköiseltä se ei näytä.
Sunrise Avenuenkin edellinen Popgasm viihtyi Top 40:ssä vain kuusi viikkoa, joten Acoustic Tour 2010:n viitossija on hyvä – samoin englanninkielisenä esittäytyvän Indican kahdeksas sija siihen nähden, että viimesyksyinen kokoelma ei tilastoitunut lainkaan. Näiden kahden siipien alla ei ole aktuellia hittiä – Negativen End of the Line sen sijaan on soinut Music Controlin Top 10:ssä jo pari kuukautta.
Guns n’ Rosesin Helsingin-keikka oli voinut heijastua vahvemminkin listoihin kuin Greatest Hitsin kiipeämisenä 21:nneksi. Esimerkiksi midprice- ja dvd-osastoissa ei tapahtunut mitään. Viikon loput uutuudet ovat Paukkumaissi (33) ja ensikertalaisina amerikkalainen Nevermore seitsemännellä albumillaan (35) sekä ruotsalainen Imperial State Electric (45).
Rush ei ole koskaan ennen yltänyt Suomen singlelistalle, mutta nyt kanadalaistrio on liikkeellä kummallakin uuden sinkkunsa raidalla – Caravan näyttäytyy 19:ntenä ja BU2B latauslistan 24:ntenä. Top 30:n seuraavaksi vanhimmat esiintyjät Waldo ja Samuli Edelmann olivat nipin napin syntyneet, kun Rush julkaisi ensimmäisen levynsä.
Sunrise Avenuenkin edellinen Popgasm viihtyi Top 40:ssä vain kuusi viikkoa, joten Acoustic Tour 2010:n viitossija on hyvä – samoin englanninkielisenä esittäytyvän Indican kahdeksas sija siihen nähden, että viimesyksyinen kokoelma ei tilastoitunut lainkaan. Näiden kahden siipien alla ei ole aktuellia hittiä – Negativen End of the Line sen sijaan on soinut Music Controlin Top 10:ssä jo pari kuukautta.
Guns n’ Rosesin Helsingin-keikka oli voinut heijastua vahvemminkin listoihin kuin Greatest Hitsin kiipeämisenä 21:nneksi. Esimerkiksi midprice- ja dvd-osastoissa ei tapahtunut mitään. Viikon loput uutuudet ovat Paukkumaissi (33) ja ensikertalaisina amerikkalainen Nevermore seitsemännellä albumillaan (35) sekä ruotsalainen Imperial State Electric (45).
Rush ei ole koskaan ennen yltänyt Suomen singlelistalle, mutta nyt kanadalaistrio on liikkeellä kummallakin uuden sinkkunsa raidalla – Caravan näyttäytyy 19:ntenä ja BU2B latauslistan 24:ntenä. Top 30:n seuraavaksi vanhimmat esiintyjät Waldo ja Samuli Edelmann olivat nipin napin syntyneet, kun Rush julkaisi ensimmäisen levynsä.
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Ketjuradiossa ei kuiskailla
Music Control -radiolistan kiinnostavin nousija (23–16) lienee Keanen Stop for a Minute. Brittitrion tuore minialbumi Night Train ja sitä edeltänyt Perfect Symmetry floppasivat Suomessa ja tuo single jäi kotimaassaan vain sijalle 40, mutta se soi nyt sangen taajaan Yle X:llä, NRJ:llä ja The Voicella. Kärjessä jatkaa yhä Adam Lambertin Whataya Want from Me.
Singlelistalle ryöpsähtäneitä euroviisuedustajia ei ole radio-Top 100:ssa yhtään. Siis yhtään koko Top 100:ssa. Kaksi karsiutunutta sentään, ruotsalaisen Salem al Fakirin Keep on Walking 41:ntenä ja Antti Kleemolan Sun puolella 70:ntenä. Tosin esimerkiksi Kuunkuiskaajat taitaa edustaa väärää levy-yhtiötä (Magnum) edes päästäkseen mukaan.
Discopressin kokoamalla pikkupaikallisradioiden Radio Top 20 -listalla Työlki ellää on mukana 16. viikkoa. Tuo aikoinaan aika merkittäväkin osa 50 hittiä -listan pisteytyspaneelia elää toisessa maailmassa kuin Music Controlin pisterohmut – tilastojen 20 parhaan joukossa on vain kolme yhteistä kappaletta: En haluu kuolla tänä yönä, Rakkauslaulu ja Jos sä tahdot niin. Paikallisradiolistaa johtava Veetin Miehet ei itke puuttuu kokonaan Music Controlin Top 100:sta.
Singlelistalle ryöpsähtäneitä euroviisuedustajia ei ole radio-Top 100:ssa yhtään. Siis yhtään koko Top 100:ssa. Kaksi karsiutunutta sentään, ruotsalaisen Salem al Fakirin Keep on Walking 41:ntenä ja Antti Kleemolan Sun puolella 70:ntenä. Tosin esimerkiksi Kuunkuiskaajat taitaa edustaa väärää levy-yhtiötä (Magnum) edes päästäkseen mukaan.
Discopressin kokoamalla pikkupaikallisradioiden Radio Top 20 -listalla Työlki ellää on mukana 16. viikkoa. Tuo aikoinaan aika merkittäväkin osa 50 hittiä -listan pisteytyspaneelia elää toisessa maailmassa kuin Music Controlin pisterohmut – tilastojen 20 parhaan joukossa on vain kolme yhteistä kappaletta: En haluu kuolla tänä yönä, Rakkauslaulu ja Jos sä tahdot niin. Paikallisradiolistaa johtava Veetin Miehet ei itke puuttuu kokonaan Music Controlin Top 100:sta.
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Duo #28: Bat & Ryyd
Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.
Timo Mursu ja Juha Soppela, FIN
Hymyhuulet-sketsisarjassa ”Kari Rydman” (Pirkka-Pekka Petelius) ja ”Kaj Chydenius” (Aake Kalliala) ryhtyivät supersankareiksi vastikään tv:ssä uusintana nähtyä 1960-luvun Batman-sarjaa parodioiden. Kemijärveläiset helppoheikit nappasivat hahmot partoineen ja pikkuoravaäänineen ja laittoivat taakse Modern Talking -henkistä hölkkäbiittiä. Hittihistoriamme synkin kausi oli valmis alkamaan.
Syksyllä 1989 Ehtaa tavaraa (80-luvun tykki)***** oli single- ja jukeboxlistojen kärjessä ja paikallisradiolistan neljäntenä. Lahtelaisen Power-yhtiön jakelema omakustannealbumi Ehtaa tavaraa kihahti niin ikään ykköseksi, ja radioissa ehtivät soida myös Voi ryydana ja Tonttujen jouluyöstä väännetty ykkössingle Ryydjoulu** ennen vitsin väljähtymistä.
Seuraaja-albumi Niin kallis on maa (1991) jaksoi enää sijalle 33, vaikka sitä pohjustanut Saarna* oli käynyt singlelistan kuudentena. Mutta yhä yritetään, näyte kotisivuilta: Tämä Ryyd-paketti sopii erinomaisesti myös yksityistilaisuuksiin, pikkujouluihin jne. Unohtamatta myöskään perheen pienimpiä; räätälöimme heillekin tarvittaessa sopivan "Ryyd-paketin".
Timo Mursu ja Juha Soppela, FIN
Hymyhuulet-sketsisarjassa ”Kari Rydman” (Pirkka-Pekka Petelius) ja ”Kaj Chydenius” (Aake Kalliala) ryhtyivät supersankareiksi vastikään tv:ssä uusintana nähtyä 1960-luvun Batman-sarjaa parodioiden. Kemijärveläiset helppoheikit nappasivat hahmot partoineen ja pikkuoravaäänineen ja laittoivat taakse Modern Talking -henkistä hölkkäbiittiä. Hittihistoriamme synkin kausi oli valmis alkamaan.
Syksyllä 1989 Ehtaa tavaraa (80-luvun tykki)***** oli single- ja jukeboxlistojen kärjessä ja paikallisradiolistan neljäntenä. Lahtelaisen Power-yhtiön jakelema omakustannealbumi Ehtaa tavaraa kihahti niin ikään ykköseksi, ja radioissa ehtivät soida myös Voi ryydana ja Tonttujen jouluyöstä väännetty ykkössingle Ryydjoulu** ennen vitsin väljähtymistä.
Seuraaja-albumi Niin kallis on maa (1991) jaksoi enää sijalle 33, vaikka sitä pohjustanut Saarna* oli käynyt singlelistan kuudentena. Mutta yhä yritetään, näyte kotisivuilta: Tämä Ryyd-paketti sopii erinomaisesti myös yksityistilaisuuksiin, pikkujouluihin jne. Unohtamatta myöskään perheen pienimpiä; räätälöimme heillekin tarvittaessa sopivan "Ryyd-paketin".
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Voitosta voittoon
Lenan Satellite nousi Suomen ykkössinkuksi viisi päivää viisumestaruutensa jälkeen, kun Alexander Rybakilla meni siihen viime vuonna kolme viikkoa. Kyseessä on muuten ensimmäinen kerta, kun peräkkäisten kisojen voittajat on ostettu singlelistamme kärkeen, kuten seuraavasta ykkösviisujen luettelosta näkee:
1974 Ruotsi – Abba: Waterloo
1976 Britannia – Brotherhood of Man: Save Your Kisses for Me
1980 Irlanti – Johnny Logan: What’s Another Year
1982 Länsi-Saksa – Nicole: Ein bisschen Frieden
2006 Suomi – Lordi: Hard Rock Hallelujah
2009 Norja – Alexander Rybak: Fairytale
2010 Saksa – Lena: Satellite
Vaikka Saksa on voittanut vain kahdesti, se on ainoa kahdella voittoviisulla ykköseksemme yltänyt maa. Luettelosta voisi luulla 2000-luvun kappaleiden pärjänneen parhaiten, mutta mainittujen lisäksi vain yksi onnistui edes käväisemään singlelistalla. Vuosina 1971–1984 kaikista voittajista tuli listahittejä ja yhdellä poikkeuksella Top 10 -sellaisia. Vuoden 1977 L’oiseau et l’enfant tilastoitui myös kahtena suomalaisena versiona (Lintu ja lapsi).
Tämänkertainen kilpailu pidettiin myöhemmin keväällä (29. toukokuuta) kuin koskaan ennen. Noina kovimman suosion vuosina finaali järjestettiin maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa. mistä on vähitellen liu’uttu kohti kesää. Koskahan viisuista tulee uusi Syksyn sävel?
1974 Ruotsi – Abba: Waterloo
1976 Britannia – Brotherhood of Man: Save Your Kisses for Me
1980 Irlanti – Johnny Logan: What’s Another Year
1982 Länsi-Saksa – Nicole: Ein bisschen Frieden
2006 Suomi – Lordi: Hard Rock Hallelujah
2009 Norja – Alexander Rybak: Fairytale
2010 Saksa – Lena: Satellite
Vaikka Saksa on voittanut vain kahdesti, se on ainoa kahdella voittoviisulla ykköseksemme yltänyt maa. Luettelosta voisi luulla 2000-luvun kappaleiden pärjänneen parhaiten, mutta mainittujen lisäksi vain yksi onnistui edes käväisemään singlelistalla. Vuosina 1971–1984 kaikista voittajista tuli listahittejä ja yhdellä poikkeuksella Top 10 -sellaisia. Vuoden 1977 L’oiseau et l’enfant tilastoitui myös kahtena suomalaisena versiona (Lintu ja lapsi).
Tämänkertainen kilpailu pidettiin myöhemmin keväällä (29. toukokuuta) kuin koskaan ennen. Noina kovimman suosion vuosina finaali järjestettiin maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa. mistä on vähitellen liu’uttu kohti kesää. Koskahan viisuista tulee uusi Syksyn sävel?
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Duo #29: Outkast
Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.
André ”3000” Benjamin (s. 1975) ja Antwan ”Big Boi” Patton (s. 1975), USA
Outkastin neljäs albumi Stankonia nousi Suomessa kahdeksanneksi alkuvuonna 2001. Apuna oli hitti Ms Jackson**, jossa yleisen tulkinnan mukaan André 3000 setvi eroaan Erykah Badusta pyytämällä anteeksi tämän äidiltä. Jo pitempään USA:ssa menestynyt kaksikko näytti jäävän meillä tähdenlennoksi, koska loppuvuoden kokoelma ei yltänyt listalle.
Mutta sitten tuli Hey Ya!**** lokakuussa 2003. Outkast oli päättänyt julkaista kaksi soololevyä Speakerboxxx / The Love Below -pakettina, ja Hey Yan sooloutta korosti video, jossa André 3000 monistettiin isoksi bändiksi. Se kasvoi lopulta 2004-vuosilistan 14. sijalle, ja Big Boi -lohkaisu The Way You Move* jatkoi listaläsnäoloa. Tupla-albumi viihtyi Top 40:ssä 17 viikkoa, mutta korkeimmaksi sijaksi jäi 15.
Vuoden 2006 soundtrack/jämäraitalevy Idlewild ei juuri kiinnostanut suomalaisia, ja sen jälkeen on saatu vain jahkailua. Levytyssopimus kuulemma edellyttäisi vielä yhtä Outkast-albumia, mutta siitä tai sooloista ei ole kunnon tietoa. Hey Ya -tasoinen hitti taatusti kelpaisi yhä meikäläisille – sitä odotellessa katselkaamme edelleen tätä.
André ”3000” Benjamin (s. 1975) ja Antwan ”Big Boi” Patton (s. 1975), USA
Outkastin neljäs albumi Stankonia nousi Suomessa kahdeksanneksi alkuvuonna 2001. Apuna oli hitti Ms Jackson**, jossa yleisen tulkinnan mukaan André 3000 setvi eroaan Erykah Badusta pyytämällä anteeksi tämän äidiltä. Jo pitempään USA:ssa menestynyt kaksikko näytti jäävän meillä tähdenlennoksi, koska loppuvuoden kokoelma ei yltänyt listalle.
Mutta sitten tuli Hey Ya!**** lokakuussa 2003. Outkast oli päättänyt julkaista kaksi soololevyä Speakerboxxx / The Love Below -pakettina, ja Hey Yan sooloutta korosti video, jossa André 3000 monistettiin isoksi bändiksi. Se kasvoi lopulta 2004-vuosilistan 14. sijalle, ja Big Boi -lohkaisu The Way You Move* jatkoi listaläsnäoloa. Tupla-albumi viihtyi Top 40:ssä 17 viikkoa, mutta korkeimmaksi sijaksi jäi 15.
Vuoden 2006 soundtrack/jämäraitalevy Idlewild ei juuri kiinnostanut suomalaisia, ja sen jälkeen on saatu vain jahkailua. Levytyssopimus kuulemma edellyttäisi vielä yhtä Outkast-albumia, mutta siitä tai sooloista ei ole kunnon tietoa. Hey Ya -tasoinen hitti taatusti kelpaisi yhä meikäläisille – sitä odotellessa katselkaamme edelleen tätä.
torstai 3. kesäkuuta 2010
Kaksi puuta tasoissa
Sahara nosti Anna Puun samaan listaykkösviikkomäärään Ari Koivusen rinnalle pisimpään hallinneeksi Idols-laulajaksi. Kummankin esikoisalbumi oli kärjessä 12 viikon ajan ja Koivusen toinen yhden viikon. Sesonki huomioiden Annalle on helppo ennustaa jatkoa huipulla, mutta vastakkaisiakin signaaleja on. Singlevalinta Riko minut putosi radiolistalla 24:nneksi eikä ole käynytkään singlelistalla.
Edellisen levyn ykkössijasta huolimatta Disco Ensemble oli tuomittu tyytymään hopeakorokkeeseen. Vaikeampi ennakoitava oli Marja Tyrnin kolmossija ja ehkä myös Sotajumalan kuutosuus, vaikka yhtye nähtiin jo toissavuonna sijalla 17. Raptorin edesottamuksia seurataan pitemmällä jänteellä, ja suunta on ylös: vuoden 2000 Ouu-raisakson! ylsi 11:nneksi, uusi Sekoelma kahdeksanneksi.
Tyrnin ohella ensikertalaisina tilastoon ilmaantuivat svedumetallin lähettiläs Sabaton (17), Iskelmä-radion lempilapsi Pasi Vainionperä (24) ja rappari Heikki Kuula (41). Katie Melua (15), Anathema (19) ja Notkea rotta (43) ovat mukana kolmatta kertaa, kaksi ensinmainittua korkeammalla kuin koskaan. Stone Temple Pilots (35) palasi listalle yli 14 vuoden tauolta.
Uusi tulokas on myös Abban The Definitive Collection (34), vaikka julkaistiin jo 2001 ja näkyi tuolloin eri korkeuksilla useissa maissa. Haamuraja tämäkin: kyseessä on kymmenes erilainen Abba-kokoelma listoillamme. Summaan on laskettu espanjankielinen Gracias por la musica (1980) ja toissavuotinen yhdeksän cd:n paketti The Albums.
Edellisen levyn ykkössijasta huolimatta Disco Ensemble oli tuomittu tyytymään hopeakorokkeeseen. Vaikeampi ennakoitava oli Marja Tyrnin kolmossija ja ehkä myös Sotajumalan kuutosuus, vaikka yhtye nähtiin jo toissavuonna sijalla 17. Raptorin edesottamuksia seurataan pitemmällä jänteellä, ja suunta on ylös: vuoden 2000 Ouu-raisakson! ylsi 11:nneksi, uusi Sekoelma kahdeksanneksi.
Tyrnin ohella ensikertalaisina tilastoon ilmaantuivat svedumetallin lähettiläs Sabaton (17), Iskelmä-radion lempilapsi Pasi Vainionperä (24) ja rappari Heikki Kuula (41). Katie Melua (15), Anathema (19) ja Notkea rotta (43) ovat mukana kolmatta kertaa, kaksi ensinmainittua korkeammalla kuin koskaan. Stone Temple Pilots (35) palasi listalle yli 14 vuoden tauolta.
Uusi tulokas on myös Abban The Definitive Collection (34), vaikka julkaistiin jo 2001 ja näkyi tuolloin eri korkeuksilla useissa maissa. Haamuraja tämäkin: kyseessä on kymmenes erilainen Abba-kokoelma listoillamme. Summaan on laskettu espanjankielinen Gracias por la musica (1980) ja toissavuotinen yhdeksän cd:n paketti The Albums.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Duo #30: Yazoo
Listablogin kesäsarjassa esitellään Suomen listahistorian 30 menestyneintä duoa.
Alison Moyet (s. 1961) ja Vince Clarke (s. 1961), GBR
Depeche Moden esikoisalbumin biisintekijänä tunnetun Clarken uusi projekti sai heti huomiota, ja single Only You (1982) nousi brittikakkoseksi. Meillä se rekisteröitiin hitiksi vasta tammikuussa 1984 The Flying Picketsin a cappella -versiona. Seuraava Yazoo-single Don’t Go*** eteni jo seitsemänneksi ja Upstairs at Eric’s -albumi neljänneksi.
Duo ilmoitti hajoamisestaan syksyllä 1983 ennen You and Me Both -albumin (#17) ilmestymistä, ja Nobody’s Diary* (#19) jäi sen ainoaksi singlelohkaisuksi. Molemmat osapuolet palasivat myöhemmin albumilistamme kärkikymmenikköön, Moyet soolona ja Clarke osana Erasurea. He tekivät comeback-kiertueen vuonna 2008.
Only Youn b-puolesta Situation tuli Billboardin Dance-listan ykkönen, vaikka Yazoo ei muutoin ollut USA:ssa mahtimenestys – tavaramerkkisyistä se joutui käyttämään siellä Yaz-nimeä. Situationin remix ilmestyi sinkkulistallemme (#19) joulukuussa 1990. Siinä kuuluva Alison Moyet’n naurahdus samplattiin sittemmin Macarenan hittiversioon.
Alison Moyet (s. 1961) ja Vince Clarke (s. 1961), GBR
Depeche Moden esikoisalbumin biisintekijänä tunnetun Clarken uusi projekti sai heti huomiota, ja single Only You (1982) nousi brittikakkoseksi. Meillä se rekisteröitiin hitiksi vasta tammikuussa 1984 The Flying Picketsin a cappella -versiona. Seuraava Yazoo-single Don’t Go*** eteni jo seitsemänneksi ja Upstairs at Eric’s -albumi neljänneksi.
Duo ilmoitti hajoamisestaan syksyllä 1983 ennen You and Me Both -albumin (#17) ilmestymistä, ja Nobody’s Diary* (#19) jäi sen ainoaksi singlelohkaisuksi. Molemmat osapuolet palasivat myöhemmin albumilistamme kärkikymmenikköön, Moyet soolona ja Clarke osana Erasurea. He tekivät comeback-kiertueen vuonna 2008.
Only Youn b-puolesta Situation tuli Billboardin Dance-listan ykkönen, vaikka Yazoo ei muutoin ollut USA:ssa mahtimenestys – tavaramerkkisyistä se joutui käyttämään siellä Yaz-nimeä. Situationin remix ilmestyi sinkkulistallemme (#19) joulukuussa 1990. Siinä kuuluva Alison Moyet’n naurahdus samplattiin sittemmin Macarenan hittiversioon.