Emmalle tuli hoppu

Emma-palkintojen saajaehdokkaat julkistettiin yllättäen lähes kaksi kuukautta totuttua aikaisemmin. Huomioonotettava musiikki on paljolti jo ehtinyt markkinoille, mutta tähän asti olennaisena kriteerinä pidetty kaupallinen menestys ei ole ehtinyt täysin hahmottua.

Ehkä menestyksen painoarvoa on tietoisesti pudotettu, sillä esimerkiksi Pate Mustajärvi ja Pete Parkkonen eivät saaneet yhtään ehdokkuutta. Useimmin nimetyksi yltäneen Chisun Vapaa ja yksin -albumi kävi listalla vain 10:ntenä – toisaalta se on tippunut tavallista hitaammin. Niin, Pate teki coverlevyn, mutta kyllä sellaisiakin on monesti palkittu.

Emmagaala-sivustolla voi tutustua palkinnontavoittelijoihin tarkemmin – jos kykenee lukemaan järkyttävän amatöörimäisiä esittelytekstejä. Niissä sakkaavat iloisesti sekä muoto että sisältö. Alla muutama näyte.

”Tokio Hotel on noussut suurempaan kansainväliseen suosioon kuin yksikään saksalainen artisti yli 20 vuoteen.”
Lukijan muisti on lyhyt, mutta pitikö tämmöistä väittää samalla sivulla, jossa on juuri puhuttu Rammsteinista?

”[Yö] on jättänyt kotimaisen rockin historiankirjoihin kaikkien aikojen suurimmat laulut:Joutsenlaulu ja Rakkaus on lumivalkoinen.”
Millä tuo suuruus on mitattu, kaikuluotaimellako?

”Jo alas ajettava miesten – yleiseksi kutsuttu – asevelvollisuus on antanut tilaa globaalin militarismin vastustamiselle Aseistakieltäytyjäliiton varsinaisen toiminnan keskiössä.”
Tämä yhtä aikaa neljään ilmansuuntaan kaatuva kirjainkeko liittyy jotenkin Asa & Toverit -albumiin.

”Loirin albumeiden yhteenlaskettu myyntimäärä lähenee miljoonaa.”
Kyllä minun pankkitilinikin lähenee miljoonaa kerran kuussa (ja loittonee muun ajan), mutta on yhä aika kaukana.

”Räväkän P!nkin levyt ovat Suomessa myyneet lähes järjestäen kultaa.”
Pitäisiköhän ”järjestyneille” kultalevyille olla oma kategoria? Ja mikä ihmeen P!nk? Kuinka p-äänteen voi huutaa?

”[Lauri Tähkän] uutta levyä on myyty ennätysmäärä – yli tuplaplatinan; 60 000 kpl verran!”
Edellistä levyä meni tuplasti paremmin, mutta tokihan uskomme virkettä, jossa on puolipiste.

”Arvostettu Q Magazine, kuultuaan Mannan musiikkia, teki puolestaan varauksen streamata ensimmäisenä mediana levyn avaavanTruth Song -kappaleen.”
Mä en jaksa enää...

Ostetuimmat albumit 1–11/2009

Vielä yksi välikatsaus ennen lopputuloksia, mutta tätä ei kannata pitää minään spoilerina – tilanne kokee vielä kunnon joulumyllerryksen. Uusimman Top 40:n perusteella Lauri Tähkä (sija 5) näyttäisi vauhdikkaasti saavuttavan Anna Puuta (16), mutta tuossa on silmänlumeellakin osansa. Lista oli nimittäin noiden sijojen välillä hyvin tasainen, myyntieroa noin 30 prosenttia. Mutta katsotaan nyt.

1. (1) Anna Puu: Anna Puu
2. (2) Lauri Tähkä & Elonkerjuu: Tänään ei huomista murehdita
3. (3) PMMP: Veden varaan
4. (4) Yö: Loisto
5. (–) The Baseballs: Strike!
6. (14) Vesa-Matti Loiri: Hyvää puuta
7. (12) Rammstein: Liebe ist für alle da
8. (6) Lady Gaga: The Fame
9. (5) Koop Arponen: New Town
10. (9) Madonna: Celebration

11. (7) Metallica: Death Magnetic
12. (8) Cheek: Jare Henrik Tiihonen
13. (10) Kotiteollisuus: Ukonhauta
14. (11) Pete Parkkonen: First Album
15. (–) Juha Tapio: Suurenmoinen kokoelma 1999–2009
16. (13) Happoradio: Kaunis minä
17. (15) Scandinavian Music Group: Palatkaa Pariisiin!
18. (17) Tapio Rautavaara: Kulkurin taival
19. (–) Pate Mustajärvi: Ollaan ihmisiksi
20. (19) Viikate: Kuu kaakon yllä

Onnellista uutta vuotta

Niin hassulta kuin se nykymaailmassa tuntuukin, USA:n listoja julkaiseva Billboard käynnistää yhä uuden ”listavuoden” marras-joulukuun vaihteessa. Käytäntö on lähtenyt siitä, että näin ehdittiin vanhoina hitainakin aikoina julistaa vuositilastot lehden joulunumerossa ja pitää palkintogaalat samassa yhteydessä. Kun tarkkoja myyntilukuja ei mitattu, ei tarvinnut välittää siitä, että merkittävän osan vuosimyynnistä muodostavat joulumarkkinat merkkaantuivat väärälle vuodelle.

Tämänkertaiseen ”uuteen vuoteen” sisältyi kuitenkin selvä edistysaskel. Viralliseen BB200-albumitilastoon kelpuutetaan tästedes kaikki maassa kaupitellut äänitteet julkaisuajankohdasta tai aiemmista listatapahtumista riippumatta. Järjestelystä kertovat enemmän mm. Paul Grein ja Kuningasburgeri. Minä totean vain, että muutoksen ansiosta uudessa Top 200:ssa on 45 re-entryä, joista 29 on joululevyjä.

USA:n listojen myyntilukemat ovat julkista tietoa ja täten kertovat konkreettisimmin markkinoiden muutoksista. Saattaa kuulostaa ihan kunnioitettavalta, että Norah Jonesin uutta pitkäsoittoa ostettiin julkaisuviikollaan 180.000 kpl (sija 3) ja 50 Centiä 160.000 (sija 5), mutta muistellaanpa tarkemmin. Kun artistit julkaisivat kakkosalbuminsa vuosina 2004 ja 2005, kummankin ensimmäisen viikon tulos oli yli miljoona. Toisaalta Susan Boylelle ennustetaan ensi viikoksi ainakin 600.000:n menekkiä, eli tähtisuhdanteetkin vaihtelevat.

Iso omena tuplana

Yksi tasamyynnistä johtuva flip-flop poislukien tämänviikkoiset single- ja latauslistat ovat täysin identtiset, eli varsinaiset levysinkut eivät vaikuttaneet tilanteeseen ollenkaan. Top 20:ssä ei ole myöskään yhtään uutta tulokasta, mikä viimeaikainen äänitteiden julkaisumäärä huomioiden on aika paradoksaalista.

Eniten singlelistaviikkoja (18) on kerännyt Chisun Baden-Baden, mutta saksalainen kylpyläkaupunki ei ole hittimaailman tämänhetkinen ykköstaajama. Sijalla 10 on Paloma Faithin New York, jossa vokalisti toistaa biisin nimeä 12 kertaa. Porrasta alempana pistetään vielä paremmaksi, sillä Jay-Z:n Empire State of Mindilla vieraileva Alicia Keys laulaa sanat ”New York” viisi kertaa per kertsi, yhteissaldo 20.

Iso Omena on tietysti ennenkin ollut lukuisien hittien aiheena – pelkästään Britannian Top 40 -arkistosta löytyy sanaparihaulla 20 erilaista sinkkua. Summaa täydentävät vielä kaupunginosat, esimerkkeinä Beastie Boysin No Sleep till Brooklyn ja A-han Manhattan Skyline.

Markkinarako täyteen

Musiikkimarkkinoillamme on tätä nykyä vain yksi menestystarina, The Baseballs. Kun Strike! johtaa albumimyyntiä viisinkertaisella ja Umbrella singlemyyntiä lähes nelinkertaisella erolla, takana on tilaa dramaattisillekin yllätyksille. Tilaisuuteen tarttui tamperelainen Radio Rockstarba -kisan keväinen voittaja Doom Unit. Kakkosena debytoiva Cross the Line -albumi vastaa myös taannoiseen kysymykseeni siitä, missä viipyvät tämänvuotiset kotimaiset listayhtyetulokkaat.

Josh Hommen, Dave Grohlin ja kumppanien superbändi Them Crooked Vultures ensiesittäytyy 13:ntena, listaykkösenäkin joskus nähdyn Norah Jonesin neljäs albumi 21:ntenä ja ruotsalaisia pitkään hurmannut Melody Gardot sijalla 30. Melkoisen arkun raahasi Sentenced sijalle 22: Coffin – The Complete Discography sisältää 16 cd:tä, kaksi dvd:tä ja kirjan.

Paketin suuruuskaan ei siis selitä sitä häkellyttävää tosiseikkaa, että kahdeksan cd:n Nightwish-annos Lokikirja jäi Top 40:n ulkopuolelle. (Paketin ankea ulkonäkö selittää jo enemmän.) Samasta kohtalosta saavat nauttia myös AC/DC:n Backtracks ja Queenin Absolute Greatest. Leona Lewisin kakkosalbumi Echo ei sekään löytänyt riittävästi ostajia, mutta aiemmin vain hiljaisina sesonkeina Top 40:ssä käväissyt Devin Townsend löysi (sija 36).

Pakko laulaa?

Kymmenen vuotta sitten singlelistallemme nousi biisi, joka ensin vähän maisteli hittituntumaa, päätti sitten jäädä pitempään ja sai vauhtia ulkomaisista suosionosoituksista. Siitä tuli ensimmäinen suuri suomalainen brittihitti ja myös ensimmäinen edustajamme USA:n Hot 100 -listalla. Se oli tietenkin Daruden Sandstorm, mutta tämän tekstin kannalta olennaisinta: se oli instrumentaaliesitys, laisin vailla ihmisääntä.

Minulle ei ainakaan tule mieleen 2000-luvulta yhtään noin laajalti menestynyttä instrumentaalia. Tanskalaisen Safri Duon Played-a-live (The Bongo Song) (2001) pääsi lähelle. Aivan kuin kaikki olisivat unohtaneet instrumentaalien olleen kuitenkin vuosikymmenten ajan olennainen osa populaarimusiikkia.

1960-luvulla oli sekä mustissa että valkoisissa musiikkipiireissä paljon asialle omistautuneita menestysbändejä (Booker T & the MG’s, The Shadows ym.), ja myös uusia musiikkityylejä edustavat laulu- ja soitinyhtyeet omaksuivat käytännön (esimerkiksi Fleetwood Macin Albatross tai The Commodoresin Machine Gun). Uuden aallon bänditkin menestyivät instrumentaaleilla – muistammehan toki Jonathan Richman & The Modern Loversin Egyptian Reggaen ja Madnessin The Return of the Los Palmas 7:n.

Kun musiikin ja elokuvan yhteismarkkinointiin alettiin kolmisenkymmentä vuotta sitten panostaa enemmän, seurauksena oli paljon lauluttomia leffahittejä: Chariots of Fire, Star Wars Theme, Axel F, Theme from Deer Hunter... Pääsivätpä tilastoihin myös tv-sarjatunnarit kuten Hill Street Blues, Miami Vice ja meillä tietysti Myrskyluodon Maija. Suomen albumilistoilla piinallisesti roikkuneet viihdeveikot Francis Goya (kitara) ja Richard Clayderman (piano) löivät hekin läpi singleillä Nostalgia ja Ballade pour Adeline.

1990-luku alkoi Dave Stewartin (kitara) ja Candy Dulferin (saksofoni) yhteishitillä Lily Was Here, mutta sen jälkeen perinnettä ovat jatkaneet lähinnä vain trancevaikutteiset dance-muusikot. Robert Milesin Children oli vuoden 1996 ostetuin sinkku Euroopassa. Sekä Miles, Darude että Safri Duo yrittivät ylläpitää menestystään pestaamalla vokalisteja, mutta eihän heistä ollut juurikaan apua.

Miksi instrumentaaleihin ei enää uskota? Hittiradio-opit eivät suoranaisesti niitä hyljeksi – esimerkiksi Children oli aikoinaan Kiss FM:n soitetuin biisi, ja NRJ pyöritti ahkerasti The Bongo Songia. Uusi sukupolvi ehkä uskoo mieluummin autotuneen, mutta eivät menneen ajan soittomestaritkaan vielä haudan partaalla horju. Candy Dulfer ja Robert Miles täyttivät molemmat tänä syksynä vasta neljäkymmentä.

Naapurissa joulukin on lähempänä

Saksalaiset tekevät sitä, ruotsalaiset tekevät sitä, milloin suomalaiset? No okei, Idols-kilpailijat yrittävät sitä pikkupakolla, mutta muitakin mahdollisuuksia näköjään olisi. Puhun siitä, että uudehkoista maailmanhiteistä tehdään vielä uudempia ja jopa vielä isompia hittejä alkuperäiskielessä pitäytyen.

Saksalaisesimerkki on tietenkin The Baseballs, ja Ruotsin sinkkuykkösenä komeili vastikään Darinin versio Coldplayn viimevuotisesta Viva la vidasta. Sen pudotti huipulta viime viikolla Kentin 2000, joka mahdollisesti rikkoi ennätyksiä romahtamalla tänään sijalle 32. Darin jatkaa yhä hopeakorokkeella, ja sen ohi nousi mikäpä muu kuin Lady Gagan Bad Romance.

Ruotsalaiset ovat ehtineet jo ostaa kahdenkymmenen kärkeen kolme paikallisten kykyjen joulualbumia, esittäjinä Carola, Lotta Engberg ja Sissel og Odd. Viisu-Carolan levyä kansainvälistävät muun muassa Paul Potts ja Linda Lampenius, ja Engberg maanitteli mukaansa Alexander Rybakin. Meillähän on vain Suvi Teräsniskan Tulkoon joulu 33:ntena, eikä hänellä ole sen kummempia tähtiduettopartnereita kuin joku Antti Annola.

500. Listablogaus kiittää lukijoita, kommentoijia, linkittäjiä, listalaatijoita, Bloggeria, Applea, Ekosähköä, äitiä ja muita homman mahdollistajia

Kiitos.

Listalla voi myös nousta

Välihuokaisu vai kuolonkorahdus? Uutuuslevyjen virta näyttää tyrehtyneen dramaattisesti ainakin huippumyynnillä mitattuna. Top 40:ssä on seitsemän re-entryä ja vain neljä tulokasta, joista korkein vasta 25:ntenä. Tuon sijan otti ei-ihan-todennäköisin nimi, gospelrockryhmä Saraste ensimmäisellä albumillaan.

Bon Jovin ennakoitu ryydloikka kohti kärkeä ei ylettynyt kuin seitsemänneksi. Jos kohennusta ei enää tule, The Circle on yhtyeen huonoiten sijoittunut studiopitkäsoitto Suomessa vuonna 1984 julkaistun esikoisen jälkeen. Maailmaltahan on voinut havaita toisensuuntaista trendiä – USA:ssa mentiin kärkeen ja Britanniassa kakkoseksi.

Anna Abreuta ei taidettu juuri ostaa isänpäivälahjaksi, jos peräkkäisistä sijoista 3–12–4 voi jotain päätellä. Just a Pretty Face? ohitti uudella nousullaan myös Pate Mustajärven (6), joka esti sitä debytoimasta ykkösenä kolme viikkoa sitten. Robbie Williamskin petrasi toisella viikolla asemiaan tilastoprotokollan vastaisesti (9–3).

Vaikka myös Michael Jacksonin This Is It peruuttaa ylöspäin 18:nneksi, Suomi on kohdellut äänitettä sangen poikkeuksellisesti. Näin netissä katsauksen soundtrackin listasijoituksista 37 maassa, ja 36 niistä nosti sen vähintään seitsemänneksi, kun meillä numeroksi jäi 11. Esimerkiksi Ranskassa se on kolmatta viikkoa ykkösenä.

Radioaallot suojaavat sateelta

Music Control -radiolistan hyytynyttä tunnelmaa terästävät tällä viikolla Top 100:n ulkopuolelta suoraan 12:nneksi ponkaiseva Naturi Naughtonin Fame sekä kahdeksannelta sijalta ykköseksi kurkottava The Baseballsin Umbrella. Jälkimmäinen saattaa hyvinkin ohittaa saavutuksineen Rihannan alkuperäisen, joka oli 50 hittiä -pisteytyksen perusteella vuoden 2007 yhdeksänneksi suurin hitti Suomessa.

Rihannan ei pidä silti pistää suuta mutrulle, sillä viime viikolla singlelistan neljäntenä debytoinut Russian Roulette etenee nyt myös radiosoitossa 55–25. En edelleenkään usko ensi viikolla ilmestyvän Rated R -albumin mullistavan myyntitilastomme kärkikahinoita, mutta toisaalta arvelen sen menestyvän selvästi paremmin kuin The Baseballsin seuraava albumi.

Kasvun paikka

Pääsin sitten minäkin katselemaan tulevan listasysteemin raameja ÄKT:n toimistossa. Vuoden myötähän listalaatija vaihtuu (lisää aiheesta täällä), ja nyt sain selvennyksiä muutamiin vaihdosta koskeviin käytännön juttuihin.

Ranger Computersin systeemiin saadaan yhdistettyä digimyynnin tiedot niin, että esimerkiksi iTunes Storen albumiostokset otetaan mukaan laskelmiin. Cd- ja vinyylisinglet sisällytetään yhä singlelistaan, ja näillä näkymin single- ja latauslistaa julkistetaan edelleen rinnakkain. Kokoamispäiväksi muuttuu perjantai, ja julkistuspäivä riippuu yhteistyömediasta. Joka tapauksessa listat julkistetaan myös netissä.

Rekisteröityvä äänitemyyntidata on oikeastaan yksi suuri massa, josta eri parametreillä saa koostetuksi halutunlaisia tilastoja tai vaikka kaikki samaan. Virallinen albumilista kasvaa Top 50:ksi, singlelista Top 30:ksi ja midprice sekä musiikki-dvd Top 10:ksi. Rumba alkaa julkaista samasta sessiosta eroteltavaa erikoisliikkeiden myyntilistaa. Midprice-kriteerit jäävät Kilpailuviraston säädösten takia edelleen hiukan tulkinnanvaraisiksi, ja rajatapauksia setvii muutaman hengen raati.

Potentiaalia hienoihin listoihin siis on, kun vain on jotain mitä mitata. Ja ymmärtäväinen mediakumppani.

Sekaan mahtuu, Susan!

The Baseballsin Strike! on siinäkin mielessä poikkeuksellinen listatapaus, että se on ainoa tänä vuonna Suomen ykköseksi noussut ulkomainen esikoisalbumi. Lady Gagan esikoinen The Fame on vuoden ostetuin ulkomainen, mutta se ei päässyt ykköseksi eikä edes ilmestynyt tänä vuonna. Noiden takana on uskomattoman tyhjää: vuoden sadan ostetuimman joukkoon mahtuvat vain viisuvoittaja Alexander Rybak ja American Idol -voittaja David Cook. Eikä loppuvuonnakaan taida heille tehdä seuraa kuin korkeintaan Talent-löytö Susan Boyle.

Tilaston kotimainen puoli näyttää toki paremmalta, näyttäähän? Meillä on listakärjessä juhlinut Idols-kolmikko Anna, Koop ja Pete... ja... ja... no löytyihän sieltä sadan joukosta yksi tulokas, NRJ Aamupojat! Esikoislevyn julkaisseita varsinaisia yhtyeitä ei tosiaankaan ole yhtään, sillä kesällä yllätysykkösenä käväissyt Gebardi XXL:kin jää Top 100:n ulkopuolelle. Mahdollinen mukaantunkija on paljon radiossa soiva ja tällä viikolla listalle palannut Vesterinen yhtyeineen.

Tulen olemaan blogannut

Oikeakielisyys ei ole mikään itseisarvo popmusiikissa, ja sanoitusten kömpelöinkin kielikukkanen saattaa soljua vaivatta kuulijan pään läpi. Mutta levyjen ja kappaleiden nimissä olisi hyvä olla järkeä. Esimerkiksi Fintelligensin esikoisalbumi, yhtä ässää vajaa Renesanssi, taisi herättää laajaakin myötähäpeää.

Myös Maija Vilkkumaan hitti Ingalsin Laura hämmästytti, koska hahmo tuntui edustavan biisissä niin merkittävää vertauskuvallisuutta, että Ingalls olisi ollut syytä kirjoittaa oikein. Mutta kuka niistä Maijan edesottamuksista selvän ottaa – ainakaan minun kallooni ei mahdu, mikä saa ihmisen käyttämään sanayhdistelmää "panen stereot lujempaa".

Minulle opetettiin kauan sitten – ja olen ollut siitä kernaasti yhtä mieltä – että suomen kielessä ei ole futuuria. Sitä ei tarvita. Erityisesti ihoni on saanut kuplimaan sanonta tulee olemaan. Tilanteesta tulee kiusallinen, kun sanotaan: "Tilanne tulee olemaan kiusallinen."

Nyt olen kuitenkin nähnyt kielemme tulevaisuuden, ja sen nimi on Katri Helena. Hän debytoi eilen Top 40:ssä albumillaan Tulet aina olemaan. Ah tätä valaistumista. Tulen aina muistamaan Katria lämpimästi – tai koska svetisismejäkin lienee turha enää vastustaa: lämmöllä.

Ykkösflopin jälkeen

Viimeviikkoinen visioni oli lähellä toteutua. Kolmen peräkkäisen isänpäivän jälkeisen ykkössijan jatkoksi Vesa-Matti Loiri kiri taas kakkoseksi. Hyvää puuta -albumin nimikappalekin näyttäytyy singletilaston peräpäässä. The Baseballs piti paalupaikkansa, koska viikon tulokkaista ei ollut vastusta.

Kent-kuume laskee hitaasti mutta tasaisesti: neljän peräkkäisen studioalbumin sijoitukset Suomessa ovat 1–2–3–4. Robbie Williamsin debyytti yhdeksäntenä ei ole mahdottoman huono, sillä hän on onnistunut nousemaan meillä suoraan ykköseksi vain kerran. Kiinnostavaa kyllä asialla oli Rudebox (2006), jolle media on etenkin viimeaikaisissa jutuissa ahkerasti sovittanut floppiviittaa.

Swallow the Sun (10), Katri Helena (14) ja Leverage (27) ylsivät normienmukaisiin numeroihin, mutta Foo Fightersin (23) ja Yölinnun (28) kokoelmat aloittivat vaisusti. Kuuden vuoden takainen Yölintu-hittipaketti myi kultaa ja kävi viitossijalla. Top 40:ssä on tilaa niinkin epäilyttäville yhdistelmille kuin Ressu Redford & Jussi Rainio (36) ja kolmen eri uskontokunnan saarnamiehistä koostuva Pastorit Areenalla (37).

Pitkän linjan menestyjät Sting ja Bon Jovi saapuivat kimpassa sijoille 31 ja 32. Hiukan outoa, koska Bon Jovin The Circle julkaistiin virallisesti vasta tänään. Stingin menekkiä oli vaikea ennakoida flopanneen luuttulevyn jälkeen – toisaalta hänellä on Bruce Springsteenin ohella ulkomaisista miessooloartisteista eniten ykkösalbumeita, viisi.

Viikate sai kuin saikin ensimmäistä kertaa kasaan kymmenen listaviikkoa. Mainittava saavutus, koska Kuu kaakon yllä on Anna Puun ohella Top 40:n ainoa albumi, jolla on kaksinumeroinen luku listaviikkosarakkeessa.

Ohari vuoronvaihdossa

On jo toistuvasti käynyt selväksi, että radiosoittotilastossa artistin uudella hitillä on tapana ampua vanha alas. Esimerkiksi Irinan Näe minut tässä -biisin riuska nousu nelossijalle tiesi Et huomaa -edeltäjän tippumista 11. sijalta 27:nneksi. Paloma Faithin Stone Cold Sober näytti pari viikkoa sitten pääsevän vasta vauhtiin edetessään kuutossijalle, mutta nyt samat asemat veivaavat jo New York -seuraajaa, jonka sijoitus kohenee 38–15.

Samaa kaavaa noudattaa myös PMMP, jonka Pariterapiaa nytkähti alamäkeen Lapsuus loppui -biisin ilmestyttyä. Paitsi ei sittenkään: kummankin edeltäjä, jo kuukausia sitten vuoden isoimmaksi radiohitiksi kasvanut Lautturi roikkuu yhä sijalla 13. Eikä kyse ole parin ison aseman uppiniskaisuudesta, vaan pisteitä rekisteröitiin menneellä viikolla kahdeksalta taajuudelta. Itse en edelleenkään tajua, mitä ihmeellistä esitykseen sisältyy.

Lauri Tähkä & Elonkerjuun Kylkeen kyhnytä romahti sekin 10. sijalta 38:nneksi, joten silmä hakee listalta automaattisesti vuoronvaihtajaa... mutta sellaista ei ole! Kuka teki oharin? Vaikka Tänään ei huomista murehdita -albumin ilmestymisestä ei ole kahtakaan kuukautta, sillä ei ole tällä haavaa yhtään aktiivista lataus- tai radiotäkyä.

Listamenestyjät Suomessa 2008

Älkää säätäkö kalentereitanne. Tajusin vain yhtäkkiä, että a) en tehnyt viime vuodesta mitään artistikatsausta, b) sellaisen saisi koostettua vaivattomahkosti käsillä olevasta datasta ja c) se pitää julkaista ennen kuin tämänvuotinen laskelma valmistuu.

Artistit saivat pisteitä vuonna 2008 listoilla olleista äänitteistään niin, että albumimyynnin osuus on noin puolet, single/latausmyynnin noin kolmasosa ja radiosoiton noin kuudesosa. Muutin pisteet sellaiseen muotoon, että voittajan potti on tuhat ja muut on suhteutettu siihen.

Lauri Tähkän edellisvuotinen albumi lohkaisuineen keräsi niin paljon pisteitä, että kokoelmalevyyn yhdistettynä kokonaispotti riitti voittoon. Muun muassa Rihannan ja Katy Perryn sijoitukset kertovat, että nettoamalla useamman kuin yhden vahvan lataushitin nousee korkealle, vaikka albumi ei kävisikään kaupaksi. Niinpä tämänvuotisen tilaston ykkössuosikki ei liene Tähkä tai Anna Puu, vaan Lady Gaga.

1. Lauri Tähkä & Elonkerjuu 1000
2. Anna Abreu 955,9
3. Madonna 836,8
4. Metallica 807,3
5. Apulanta 711,3
6. Juha Tapio 695,0
7. Rihanna 536,4
8. Duffy 484,7
9. Sturm und Drang 479,6
10. Katy Perry 472,2

11. Vesa-Matti Loiri 467,1
12. Jenni Vartiainen 461,6
13. Happoradio 438,4
14. AC/DC 437,1
15. The Rasmus 433,7
16. Chisu 431,7
17. Britney Spears 428,1
18. Samuli Edelmann 410,3
19. Nightwish 376,2
20. Coldplay 360,4

21. Leona Lewis 351,8
22. Cheek 343,5
23. Rajaton 327,0
24. Pink 314,1
25. Paramore 308,7
26. Kat Deluna 304,9
27. Guns N' Roses 292,0
28. Mariko 285,4
29. Children of Bodom 277,3
30. Popeda 275,0

31. Teräsbetoni 267,2
32. Risto Räppääjä 265,8
33. Idols 2008 255,3
34. Poets of the Fall 248,5
35. Disturbed 229,0
36. Maija Vilkkumaa 227,9
37. Herra Ylppö & Ihmiset 212,6
38. Kim Herold 209,4
39. Katri Ylander 207,8
40. Negative 203,1

Avaa muistikuvasi mulle

Hiljattain Speed Promotion julkaisi vauhdikkaan tiedotteen, jossa hehkutettiin Britannian boogieveteraanien Status Quon keväisiä Suomen-keikkoja. STT teki sen pohjalta huomattavasti vähävauhtisemman uutisen, johon lisättiin lause ”Parhaiten se tunnetaan biiseistä In the Army Now, Rockin' All Over the World ja Pictures of Matchstick Men.” Eli kahdesta coverversiosta ja uran alkuhapuiluja edustavasta irtosinkusta (joka toki kotimaassaan menestyi).

Tapaus You’re in the Army Now on outo. Ilmeisesti porukat eivät muista siitä jättihitin tehneen Bolland-duon nimeä, koska littävät sen muistoissaan Status Quohon – joka vain hyödynsi sitä, että hollantilaisveljekset eivät lyöneet läpi Britanniassa. Toki se on poikkeuksellinen Quo-levytys kantaaottavuutensa takia. Meillähän Raul Reiman vesitti tekstin perusteellisesti ”kääntäessään” sen Meiju Suvaksen suuhun (Kun lähdet armeijaan).

Mitä vanhemmasta aktista on kyse, sitä mielivaltaisemmiksi nuo tiedotusvälineiden ”parhaiten tunnetaan” ja ”suurin hitti” -määritelmät käyvät. Eilisen Nyt-liitteen ”info”laatikossa väitettiin, että haastatellun Fredin suurin hitti on Kolmatta linjaa takaisin (1968). Okei, Suomen listat eivät aina ole häikäisseet luotettavuudellaan, mutta jotain referenssiä kuitenkin: Kolmatta linjaa takaisin nousi Suosikin singlelistan sijalle 14, kun kuusi (!) muuta Frediraitaa ylsi ykköseksi. Yhtäkään niistä ei mainita Nyt-jutussa.

Suosituimmillaan Fredi oli 1972, jolloin pelkistä käännösiskelmistä koottu Niin paljon kuuluu rakkauteen eteni siihenastisen levyhistoriamme ostetuimmaksi albumiksi (58000 kpl). Heti perään julkaistu Puhu hiljaa rakkaudesta ei jostain syystä ollut sillä mukana ja vietti singletilastossa yli vuoden. Avaa sydämesi mulle (1974) myi suunnilleen yhtä paljon, vaikka siinä oli nimikappaleen ohella useita miehen omia sävellyksiä. Menestys tyrehtyi (ansaitusti) vuoden 1976 euroviisuun Pump pump.

Joku raja juhlimisellakin

Syksyn levyhyöky ei ole edelleenkään tuonut mukanaan yhtään hittiä, joka jaksaisi syrjäyttää Madonnan Celebrationin Music Control -radiolistan huipulta. Yläpäässä on suoranainen tyhjiö, jonka ansiosta jo pitkään tilaston alasijoja seilanneet Billy Talentin Rusted from the Rain ja Anna Abreun Music Everywhere imeytyivät yhtäkkiä kärkikymmenikköön. Mariah Careyn I Want to Know What Love Is on päässyt 19:nneksi pelkästään Radio Novan soitoilla.

Celebrationin ja Music Everywheren lisäksi radio- ja singlelistojen Top 10:ssä on vain yksi yhteinen biisi, Robbie Williamsin Bodies. The Baseballsin sinkkuykkönen Umbrella näyttäisi havahduttaneen radioasemat vasta nyt (nousua 55–22), mutta Radio Suomi veivasi sitä ahkerahkosti jo heinäkuussa, jolloin saksalaistrio vielä menestyi kotimaansakin albumilistoilla (korkein sija 6). Toukokuussa julkaistu Strike! on ehtinyt jo pudota Top 100:sta.

Jos ei kestä kuunnella hittiradioita kuin pieninä annoksina, torstai-ilta on oiva aika päivittää korvansa menestysmusiikin suhteen. The Voice soittaa latauslistaa klo 18–20 ja Radio Nova radiolistaa heti perään 20–22. Kumpaakin ohjelmaa voi nykykriteereillä jopa kutsua toimitetuksi kokonaisuudeksi, asialla Kristiina Komulainen ja Salsa Sinisalo.

Outo rauha

The Baseballs sai napatuksi kummankin listan paalupaikan vuodenaikaan nähden ihmeteltävän helposti. Se on Rammsteinin jälkeen vasta 2000-luvun toinen saksalaisnimi albumiykkösenä. Pate Mustajärvi esti viime viikolla peräkkäiset germaanijuhlat, mutta sellaisiakin on todistettu kesällä 1998, jolloin Scooter pudotti Modern Talkingin kärjestä. (Oi niitä aikoja...)

Ensi viikon kärkeä ennakoitaessa on pakko huomioida se tosiseikka, että kolmena edellisenä vuonna isänpäivän jälkeisen albumitilaston ykkösenä oli Vesa-Matti Loiri milloin milläkin äänitteellä. Hyvää puuta ei ole vielä yltänyt viitossijaa korkeammalle, mutta tällä viikolla se jo kohosi neljä porrasta parempiin kärkkymisasemiin.

Markkinoiden suhteellista hiljaisuutta kuvastaa sekin, että lahjamusiikiksi harvoin soveltuvat metallimaakarit pärjäävät ihan tavalliseen malliin. Katatonia (8) sivusi parasta sijaansa, eivätkä Slayer (12) ja Wolfmother (32) tippuneet perustasostaan. Sen sijaan neljänä edellisenä vuonna Top 10 -albumin lykännyt Charles Plogman debytoi vasta 21:ntenä. Rajaton-kokoelma kiilasi juuri kilpailevan lauluryhmän Club for Fiven eteen 15:nneksi.

Kohauttavin uutuus lienee sijan 22 Henri & Kasperi, jonka Outo nauha on lähinnä luokiteltavissa kuunnelmaksi. Muuta ostavansa kuvitelleet hiphopparit ovat raivostuneet harhaanjohdetuksi tulemisestaan ja purkavat turhaumiaan ainakin basso.fi:n keskustelussa.

Rakkautta maailmaan

Rammstein on uusine albumeineen entistäkin kansainvälisempi menestystuote. Listasivusto acharts.us tarjoaa oheisenlaista tietoa Reise, Reisen (2004), Rosenrotin (2005), livepaketti Völkerballin (2007) ja Liebe ist für alle dan korkeimmista sijoituksista 19 maassa. Ainoa Liebelle Reisea ja Rosenrotia alhaisemman paikan suonut maa on Ruotsi – sen sijaan USA:ssa ja Australiassa kohennus on hyvinkin merkittävä.

Suomi 1 – 1 – 1 – 1
Saksa 1 – 1 – 1 – 1
Itävalta 1 – 1 – 3 – 1
Sveitsi 1 – 2 – 7 – 1
Tanska 3 – 2 – 9 – 1
Hollanti 2 – 4 – 7 – 1
Ranska 3 – 5 – 54 – 2
Puola 4 – 7 – (ei) – 2
Ruotsi 2 – 2 – 11 – 3
Belgia 5 – 3 – 48 – 3
Norja 4 – 4 – 24 – 4
Portugali 6 – 7 – 27 – 4
Espanja (ei) – 9 – 22 – 5
Australia 19 – 44 – (ei) – 9
USA 61 – 47 – 147 – 13
Uusi-Seelanti 17 – 38 – (ei) – 15
Britannia 37 – 29 – (ei) – 16
Italia (ei) – 39 – (ei) – 16
Irlanti 54 – 40 – (ei) – 25

Laurille seuraa?

Kuka on viimeksi saanut samana kalenterivuonna kaksi albumia Suomen ykköseksi? Lauri Tähkä & Elonkerjuu. Minä vuonna? Tämä on jo vaikeampi. Kirkkahimmat 2000–2008 vietti ainoan ykkösviikkonsa 31.12.2008 julkaistulla listalla, joka merkittiin viikoksi 1/2009. On tuo nyt kumpaa vuotta hyvänsä, tähkätuotannosta löytyy sille veroisensa pari.

Kaksi (muutakin) yrittäjää voisi teoriassa yltää tänä vuonna tuplaykköseen. PMMP:ltä julkaistaan kolmen viikon päästä viiden cd:n boksi 2000-luku. Jos kärkisija tuntuu epätodennäköiseltä, niin muistakaamme Michael Jacksonin nousseen kesällä kakkoseksi samankokoisella paketilla. Jackson on juuri se toinen mahdollinen, sillä ainakin Anttila-myynnin perusteella This Is It loikkaa ylihuomenna kärkikymppiin. Riippunee myös siitä, lasketaanko Finnkinon teattereissa kaupatut yksilöt mukaan.

Olisipa This Is It ehtinyt jo edellisen listan sijalle 40, niin voisimme jännittää Top 40:n sisäisen nousun ennätystä. Sitä ei todellakaan ole helppo rikkoa – tässä virallisten viikkolistojen aikakauden kovimmat nousijat:

40–3 The Rolling Stones: Bridges to Babylon 40/97
38–2 Omara Portuondo: Flor de amor 22/04
39–3 Interpol: Our Love to Admire 29/07
38–4 Abba: Gold – Greatest Hits 4/09
40–6 Van Halen: Best of, Volume 1 44/96
37–4 NYCC: Greatest Hits 27/98
37–4 Juice Leskinen: L 8/00
40–7 Kolmas nainen: Ura 41/98
38–6 Leila K: Manic Panic 24/96
39–7 Metallica: Master of Puppets 22/07