Suomen Elokuvatoimistojen Liiton päätös palkita dvd-elokuvien myyntiä kulta-dvd:llä noudattelee Suomen äänitebisneksen logiikkaa 1980-luvulta. 25000:n myynnistä saa kultaa, 50000:sta timanttia ja 100000:sta platinaa.
Timantti on yhä vetävä sana Jyrki Hämäläisen ryöstöviljelystä huolimatta. Niin vetävä, että miksi se on taas pitänyt sijoittaa kullan ja platinan väliin? Kansainvälisen käytännön mukaan kaksinkertaisesta kultamyynnistä myönnetään platinaa, mikä Suomessakin lopulta hoksattiin. USA:ssa otettiin joitakin vuosia sitten käyttöön timanttilevy, jollaisella palkitaan kymmenkertainen platinamyynti.
Äänitepuolellahan rajoja on siirrelty moneen kertaan, mutta levy palkitaan aina niiden kriteerien mukaan, jotka olivat julkaisuhetkellä voimassa. Esimerkiksi Michael Jacksonin Bad (1987) ylitti vaivihkaa pari vuotta sitten julkaisuvuotensa timanttirajan – tuorein tilasto näyttää lukemaa 51287. Rohkenen arvella, että kyseistä timanttilevyä ei ole mihinkään suuntaan lähetetty.
torstai 28. helmikuuta 2008
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
Räbät voitti Räppääjän
Kotimaisia ensiesiintymisiä albumilistalla: Pariisin Kevät 12:ntena ja Daisy sijalla 19. Pienen kirjain- ja henkilöstövaihtelun myötä debytantiksi voisi määritellä myös Giant Räbätin sijalla 24. Vaihtelua tarjoaa niin ikään sijan 27 Risto Räppääjä -soundtrack, sillä elokuvalevyt ovat käyneet varsin harvinaisiksi listavieraiksi. Vielä viisi vuotta sitten suhdanne oli toisenlainen – silloin Pahat pojat ja 8 Mile taistelivat paalupaikasta.
Uumoilu, johon en tähän hätään rupea hakemaan vahvistusta: onko Mari Rantasila ensimmäinen elokuvaohjaaja, joka on yltänyt Suomen listoille sekä omilla levyillään että ohjaamansa leffan soundtrackillä?
Huomionarvoinen re-entry: Eva Dahlgrenin aiemmin vain 27:ntenä käynyt Petroleum och tång palasi sijalle 17, joka onkin paremmin linjassa hänen aiempien menestystensä kanssa. Tuokin on yhä Dahlgrenin huonoin sijoitus sitten vuoden 1984, jolloin Ett fönster mot gatan kävi 25:ntenä.
Uumoilu, johon en tähän hätään rupea hakemaan vahvistusta: onko Mari Rantasila ensimmäinen elokuvaohjaaja, joka on yltänyt Suomen listoille sekä omilla levyillään että ohjaamansa leffan soundtrackillä?
Huomionarvoinen re-entry: Eva Dahlgrenin aiemmin vain 27:ntenä käynyt Petroleum och tång palasi sijalle 17, joka onkin paremmin linjassa hänen aiempien menestystensä kanssa. Tuokin on yhä Dahlgrenin huonoin sijoitus sitten vuoden 1984, jolloin Ett fönster mot gatan kävi 25:ntenä.
maanantai 25. helmikuuta 2008
Mitä meillä oli ennen Leonaa?
Lauantain teema jatkuu keskittyen neitoseen nimeltä Leona Lewis. Bleeding Love on nyt ehtinyt käydä sekä single- että radiolistamme kakkosena, ja aloin pohtia, kuka brittiläinen naissooloartisti olisi viimeksi pärjännyt noin hyvin. Vastaus oli yllättävä: ei kukaan. Siitä asti (1980-luvun lopulta), kun Suomessa on radiosoittolistoja koottu, kenenkään muun brittidaamin sinkku ei ole yltänyt kummankin listan kärkikolmikkoon.Edellisestä Top 3 -radiohitistäkin on aikaa neljä vuotta, ja koko 2000-luvulla sellaisen on Lewisin lisäksi netonnut neljä brittinaista. Top 3 -singlehittejä on saanut samana aikana vain kaksi brittinaista, joista toisella oli radiohittikin, mutta eri biisillä. Siis yhteensä viisi naista. Ketkä? Luettele!
lauantai 23. helmikuuta 2008
Latinkia + rotaatiota
Singlelistan muutosta lataustietojen lisäämisen jälkeen kuvastaa sekin, että siinä on nykyisin mukana paljon enemmän samoja biisejä radiolistan kanssa. Vanhoina aikoina hajonta oli niin suuri, että pari kolmekin yhteistä hittiä oli harvinaisuus, mutta nyt niitä on kahdeksan. Voisin edesmenneen 50 hittiä -listan hengessä luetella tämän viikon parhaat yhdistelmät.
Kärjessä ovat Chisun Mun koti ei oo täällä (S1 + R7) ja Leona Lewisin Bleeding Love (S3 + R4). Melkoiseksi kestohitiksi on osoittautunut One Republicin Apologize (S9 + R5), ja yllätyksenä voi pitää myös Septemberin Until I Dieta (S7 + R9). Seuraavina tulevat Britney Spearsin Piece of Me (S8 + R10), Jenni Vartiaisen Toinen (S18 + R2), Poets of the Fallin The Ultimate Fling (S6 + R16) ja Herra Ylppö & Ihmisten Sata vuotta (S16 + R6).
Noiden kummankin korrelaatio albumimyyntiin on silti aika vähäinen. Britneyn albumin kehno myynti on ollutkin puheena, ja huomio kiinnittyy myös HIM-lohkaisu Bleed Welliin, joka lähinnä Radio Novan ansiosta komeilee radiolistan kolmosena. Se ei näytä millään tavoin aktivoineen Venus Doomin hyytynyttä kysyntää.
Kärjessä ovat Chisun Mun koti ei oo täällä (S1 + R7) ja Leona Lewisin Bleeding Love (S3 + R4). Melkoiseksi kestohitiksi on osoittautunut One Republicin Apologize (S9 + R5), ja yllätyksenä voi pitää myös Septemberin Until I Dieta (S7 + R9). Seuraavina tulevat Britney Spearsin Piece of Me (S8 + R10), Jenni Vartiaisen Toinen (S18 + R2), Poets of the Fallin The Ultimate Fling (S6 + R16) ja Herra Ylppö & Ihmisten Sata vuotta (S16 + R6).
Noiden kummankin korrelaatio albumimyyntiin on silti aika vähäinen. Britneyn albumin kehno myynti on ollutkin puheena, ja huomio kiinnittyy myös HIM-lohkaisu Bleed Welliin, joka lähinnä Radio Novan ansiosta komeilee radiolistan kolmosena. Se ei näytä millään tavoin aktivoineen Venus Doomin hyytynyttä kysyntää.
torstai 21. helmikuuta 2008
Lupaava tulokas
Grammy-palkintojen vaikutusta USA:n listatapahtumiin on saanut aiemminkin ihmetellä, mutta tämä taitaa viedä voiton edeltäjistään. Vuoden albuminahan palkittiin Herbie Hancockin River: The Joni Letters, jossa versioidaan Joni Mitchellin tuotantoa. Se oli ennen tätä viikkoa yltänyt korkeimmillaan sijalle 118 ja valunut siitä 159:nneksi, mutta loikkasi palkinnon myötä 154 pykälää viidenneksi.
Huhtikuussa 68 vuotta täyttävä Hancock on nyt ensi kertaa urallaan USA:n Top 10:ssä – tähän asti paras sijoitus (13) tuli vuoden 1974 Head Hunters -albumilla. Arvelenpa, että hän on kaikkien aikojen iäkkäin debytantti kärkikympissä. Suomessa Hancockin paras numero on vuoden 1980 Monster-albumin saavuttama 25.
Alkaa tuntua siltä, että kun Eric Clapton ja kumppanit alkoivat viisikymppisinä lopulta olla tarpeeksi vanhoja Grammy-tunnustukseen, niin nyt he ovat taas liian nuoria.
Huhtikuussa 68 vuotta täyttävä Hancock on nyt ensi kertaa urallaan USA:n Top 10:ssä – tähän asti paras sijoitus (13) tuli vuoden 1974 Head Hunters -albumilla. Arvelenpa, että hän on kaikkien aikojen iäkkäin debytantti kärkikympissä. Suomessa Hancockin paras numero on vuoden 1980 Monster-albumin saavuttama 25.
Alkaa tuntua siltä, että kun Eric Clapton ja kumppanit alkoivat viisikymppisinä lopulta olla tarpeeksi vanhoja Grammy-tunnustukseen, niin nyt he ovat taas liian nuoria.
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Joku Raja!
Stamina kaappasi ennakoidun ykkössijan Suomen albumilistalla häkellyttävän ronskilla otteella, lähes viisinkertaisella myynnillä lähimpään uhkaajaan verrattuna. Ajattelin helmikuun lopussa aloittaa seurannan vuoden siihen asti ostetuimmista albumeista, ja Staminan Raja taitaa ehtiä senkin tilaston kärkeen.
Alkuvuonna levyjään julkistamaan erikoistunut Norther paransi pykälällä ennätystään debytoituaan viitossijalla. Kun aiemmin listallemme on päästy albumeilla I, K, L, T, V ja X, Norther otti osaa ilmiöön nimellä N. (Muistatko muuten, kuka nuo ytimekkäät levyt teki? Kerro!)
Hillitön radiosoitto saattaa sittenkin aktivoida ostajia: Music Control -listan ykkösenä When I’m Gone -hitillä käyneen Simple Planin nimikkolevy nousi 19:nneksi. Viikon korkein ulkomainen ”uutuus” se ei kuitenkaan ole, sillä 10:ntenä on 25-vuotisjuhlapainos Michael Jacksonin Thrilleristä. Useimmista maista on lohjennut parempiakin sijoituksia, mielenkiintoisimpana tapauksena Norja: alkuperäinen ylsi siellä korkeimmillaan vain kuutossijalle, mutta nyt komeillaan kakkosena.
Peräti 27 albumilla Top 40:ssä on kaksinumeroinen määrä listaviikkoja (eniten Amy Winehousella, 36), ja kyllähän Thrillerkin kuuluisi lukea tuohon joukkoon – se viihtyi 1983–84 tuolloin Top 30 -mittaisella listallamme puolisentoista vuotta.
maanantai 18. helmikuuta 2008
Sallinette ennusteen
Nyt sitten tiedetään, miksi Herra Ylppö ei voinut tehdä tilaa Kauko Röyhkälle listakärjessä siirtämällä albumiaan viikolla eteenpäin. Ilmeisesti seuraava ykkössija on jo yleisesti varattu Staminalle. Ainakin jos uskomme Staminan kanssa yhtä aikaa levyn julkaisseen 51 koodia -yhtyeen Hannu Sallisen lausuntoa STT:n haastattelussa:
”Kahdella edellisellä kerralla on voinut olla melko varma, että levy menestyy hyvin. Mutta nyt ei voi. Tällainen vanheneva entinen nuori alkaa väkisinkin epäillä, että mitäköhän tästä tällä kertaa oikein tulee. 51 koodia kun ei kuitenkaan ole mikään Stamina, joka voi olla varma listaykkösen paikastaan.”
Ensimmäisen konkreettisen ennusteen tulevasta Top 40:stä saa tänään netanttila.comiin päivitettävistä Anttilan myyntitiedoista. Ne tosin ovat viime aikoina poikenneet tavallista enemmän virallisesta listasta, koska seassa on paljon 7,99 euron alelevyjä.
”Kahdella edellisellä kerralla on voinut olla melko varma, että levy menestyy hyvin. Mutta nyt ei voi. Tällainen vanheneva entinen nuori alkaa väkisinkin epäillä, että mitäköhän tästä tällä kertaa oikein tulee. 51 koodia kun ei kuitenkaan ole mikään Stamina, joka voi olla varma listaykkösen paikastaan.”
Ensimmäisen konkreettisen ennusteen tulevasta Top 40:stä saa tänään netanttila.comiin päivitettävistä Anttilan myyntitiedoista. Ne tosin ovat viime aikoina poikenneet tavallista enemmän virallisesta listasta, koska seassa on paljon 7,99 euron alelevyjä.
lauantai 16. helmikuuta 2008
104 miljoonaa kysymysmerkkiä
Ennakkotietojen mukaan Michael Jacksonin Thriller 25 on menossa brittilistan top viiteen ja taistelisi jopa USA:n ykkössijasta, jos se kelpuutettaisiin Billboard 200 -listalle. Se sijoitettaneen kuitenkin vanhojen levyjen catalogue-tilastoon. Britannian listasäännöissä se merkitään re-entryksi, koska uutta materiaalia on vähemmän kuin 20 prosenttia sisällöstä (yksi biisi) eikä remiksauksia lasketa uudeksi materiaaliksi.
Yleensä en viitsi vaivata päätäni artistien väitetyillä maailmanlaajuisilla myynneillä, koska niissä voi havaita hyvinkin härskiä manipulointia. Netin listapalstat ovat täynnä sietämätöntä, vertailukelvottomiin argumentteihin perustuvaa riitelyä eri tähtien myyntiluvuista. Mutta taannoinen, Guinnessin Ennätysten kirjan hyväksymä tieto Thrillerin 104 miljoonan kappaleen menekistä pisti kyllä miettimään. Sony BMG:kin on levittänyt tätä ilosanomaa sangen varovaisesti – Suomen-konttori näkyy puhuvan 90 miljoonasta.
Kun aiemmat tiedot liikkuivat 50–60 miljoonassa, drastiseen kohenemiseen on vaikea keksiä loogista selitystä – levy ei voi yhtäkkiä parantaa lukemiaan suuremmalla summalla kuin mihin mikään muu levy on yhteensäkään yltänyt. Mutta yksi teoria minulla on.
Maallikko ei näe suurta eroa siinä, jos levy myy 10- tai 15-kertaista platinaa, mutta levy-yhtiön kannalta juuri tuo lisämyynti on kaikkein tuottoisinta. Se tulee kuin itsekseen verrattuna siihen, että pitäisi työstää joku uusi levy viisinkertaiseen platinamyyntiin, saati kymmenen uutta levyä kultamyyntiin.
Samoin jos levy-yhtiö haluaisi huijata artistia maksamalla tälle pienemmästä myynnistä kuin mihin levy on todellisuudessa yltänyt, se olisi helpointa megamenestyksen kohdalla. Jos albumin kerrotaan myyneen edeltäjäänsä viisi kertaa paremmin, artisti ei haltioitumiseltaan ehkä ota huomioon mahdollisuutta, että se on oikeasti saattanut myydä vaikkapa kahdeksan kertaa paremmin. Kulta- ja platinarekisteröinnit tehdään levy-yhtiön aloitteesta, joten nekin on helppo jättää näyttämään alakanttisia lukemia. Kappalemyyntiä mittaavat listajärjestelmät eivät olleet Thriller-aikoihin käytössä.
Michael Jackson väitti entisen Sony-pomon Tommy Mottolan kanssa riidellessään Sonyn ja sen edeltäjän CBS:n pimittäneen häneltä myyntituottoja, ja viime aikoina Sony BMG on taas kosiskellut häntä bisnesmielessä. Sony BMG:hän on ainoa suuri levy-yhtiö, jolla ei ole omaa musiikkikustantamoa (eli se ei voi signata lauluntekijöitä), ja sellaisen perustaakseen se tarvitsee Jacksonin suostumuksen. Omaksi firmakseen eriytetty kustannusyhtiö Sony/ATV kun on puoliksi Jacksonin omistuksessa.
Tällä riiaamisella on mitä ilmeisimmin yhteys siihen, että Thrillerin legendaa on pönkitetty uusilla myyntilukutiedoilla ja uutta versiota markkinoitu niin hövelisti soittoäänikampanjoineen kaikkineen. Harmi vain, että ne remiksaukset ovat niin kauheita. Suomen mahdollisesta listasijoituksesta en pysty antamaan minkäänlaista veikkausta – tiedän vain, että itse en sitä osta.
Yleensä en viitsi vaivata päätäni artistien väitetyillä maailmanlaajuisilla myynneillä, koska niissä voi havaita hyvinkin härskiä manipulointia. Netin listapalstat ovat täynnä sietämätöntä, vertailukelvottomiin argumentteihin perustuvaa riitelyä eri tähtien myyntiluvuista. Mutta taannoinen, Guinnessin Ennätysten kirjan hyväksymä tieto Thrillerin 104 miljoonan kappaleen menekistä pisti kyllä miettimään. Sony BMG:kin on levittänyt tätä ilosanomaa sangen varovaisesti – Suomen-konttori näkyy puhuvan 90 miljoonasta.
Kun aiemmat tiedot liikkuivat 50–60 miljoonassa, drastiseen kohenemiseen on vaikea keksiä loogista selitystä – levy ei voi yhtäkkiä parantaa lukemiaan suuremmalla summalla kuin mihin mikään muu levy on yhteensäkään yltänyt. Mutta yksi teoria minulla on.
Maallikko ei näe suurta eroa siinä, jos levy myy 10- tai 15-kertaista platinaa, mutta levy-yhtiön kannalta juuri tuo lisämyynti on kaikkein tuottoisinta. Se tulee kuin itsekseen verrattuna siihen, että pitäisi työstää joku uusi levy viisinkertaiseen platinamyyntiin, saati kymmenen uutta levyä kultamyyntiin.
Samoin jos levy-yhtiö haluaisi huijata artistia maksamalla tälle pienemmästä myynnistä kuin mihin levy on todellisuudessa yltänyt, se olisi helpointa megamenestyksen kohdalla. Jos albumin kerrotaan myyneen edeltäjäänsä viisi kertaa paremmin, artisti ei haltioitumiseltaan ehkä ota huomioon mahdollisuutta, että se on oikeasti saattanut myydä vaikkapa kahdeksan kertaa paremmin. Kulta- ja platinarekisteröinnit tehdään levy-yhtiön aloitteesta, joten nekin on helppo jättää näyttämään alakanttisia lukemia. Kappalemyyntiä mittaavat listajärjestelmät eivät olleet Thriller-aikoihin käytössä.
Michael Jackson väitti entisen Sony-pomon Tommy Mottolan kanssa riidellessään Sonyn ja sen edeltäjän CBS:n pimittäneen häneltä myyntituottoja, ja viime aikoina Sony BMG on taas kosiskellut häntä bisnesmielessä. Sony BMG:hän on ainoa suuri levy-yhtiö, jolla ei ole omaa musiikkikustantamoa (eli se ei voi signata lauluntekijöitä), ja sellaisen perustaakseen se tarvitsee Jacksonin suostumuksen. Omaksi firmakseen eriytetty kustannusyhtiö Sony/ATV kun on puoliksi Jacksonin omistuksessa.
Tällä riiaamisella on mitä ilmeisimmin yhteys siihen, että Thrillerin legendaa on pönkitetty uusilla myyntilukutiedoilla ja uutta versiota markkinoitu niin hövelisti soittoäänikampanjoineen kaikkineen. Harmi vain, että ne remiksaukset ovat niin kauheita. Suomen mahdollisesta listasijoituksesta en pysty antamaan minkäänlaista veikkausta – tiedän vain, että itse en sitä osta.
perjantai 15. helmikuuta 2008
Joukossa omatoimisuus tiivistyy
Albumilistan sijalla 36 näyttäytyi ensimmäistä kertaa 48-vuotias monitoimimuusikko Jouko Mäki-Lohiluoma, joka jo aikoinaan Kummelissa esiintyi hämmästyttävänä yhden miehen yhtyeenä. Transitmies-omakustanteen tekijä ylsi myös kolmattakymmentä vuotta sitten maaotteluedustajaksi seiväshyppääjänä (ennätys 520).
Suomen listoille on aiemmin päässyt kaksi olympiavoittajaa, Tapio Rautavaara ja Matti Nykänen. New Orderin World in Motion -hitillä ölisi lauma brittien MM-joukkueen jalkapalloilijoita ja Suomen lätkämestarijoukkuetta juoksutettiin useiden mikrofonien ääreen, mutta missä ovat muut laulavat tai soittavat urheilusankarit? Onko jonkin listabändin rumpalilla kansallisen mitalitason sporttimenneisyys? Paljastuksia vastaanotetaan.
Suomen listoille on aiemmin päässyt kaksi olympiavoittajaa, Tapio Rautavaara ja Matti Nykänen. New Orderin World in Motion -hitillä ölisi lauma brittien MM-joukkueen jalkapalloilijoita ja Suomen lätkämestarijoukkuetta juoksutettiin useiden mikrofonien ääreen, mutta missä ovat muut laulavat tai soittavat urheilusankarit? Onko jonkin listabändin rumpalilla kansallisen mitalitason sporttimenneisyys? Paljastuksia vastaanotetaan.
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
Kakskakkonen, kakkonen ja kuutonen
Kauko Röyhkä on 22. lista-albumillaan korkeammalla kuin koskaan ennen, kakkosena. Hänellä on ennestäänkin neljä Top 10 -sijoitusta, mutta kaikki vähän tiskin alta saatuina. Räyhähenki muistelee -kokoelma ilmestyi vuoden 2000 hiljaisena tammikuuna, ja 1980-luvun lopun levyt hyötyivät silloisesta listaotannasta, joka painottui erikoisliikkeisiin – esimerkiksi Anttila ei ollut silloin mukana laadinnassa.
Vanhana kaukofanina Herra Ylppö olisi voinut myöhentää viikolla oman albuminsa julkaisua, niin Röyhkä (kuten myös Riku Mattila) olisi päässyt ensi kertaa listaykköseksi. Ehkä asiat eivät ole näin yksinkertaisia; ehkä ainakin muutama Ylppö-levyä ostamaan tullut poimi saman tien mukaansa Röyhkän & Mattilan ja ilman tätä lisäimua he olisivat jääneet Lauri Tähkän ja Nightwishin taakse. Erot nimittäin olivat pienet.
22 Pistepirkon Top 10 -albumien parhaiden sijojen numerosarjaa 2–4–5–7–8 täydentää nyt kuutonen. Kummallinen nimi (Well You Know) Stuff Is Like We Yeah! oli kuulemma bändin ranskalaisen miksaajan lausahdus. Lieneekö mahdollista, että tuo we-sana oli sittenkin oui? No, pirkkomaailmassa on muutenkin totuttu tulkitsemaan sanat kutakuinkin sinne päin.
maanantai 11. helmikuuta 2008
Chisuja, cholleja ja chatteja
Jos listoillamme on näkynyt kaksi samannimistä esittäjää, yleensä toinen on ulkomailta ja toinen (aikaisempi) Suomesta. Ulkomaan Eveä (Eve Jeffreys) aiemmin oli kotimaan Eve (Jarkko Eve). Samoin meillä oli Carola (Standertskjöld) ennen Ruotsin Carolaa (Häggkvist). Ja Danny!
Radionkuuntelijoita on saattanut ihmetyttää vanhan kunnon Kisun äänen- ja tyylinmuutos. Harvoin kun tehdään selväksi, että sinkkulistaa johtavan Mun koti ei oo täällä -biisin kirjoittajan ja esittäjän nimi kirjoitetaan Chisu ja sen takana piileksii Christel Sundberg. Nuorempia informoitakoon, että Kisu eli Kristian Jernström julkaisi 1970-luvulla kolme Top 10 -albumia ja teki monia isoja hittejä: Uneen aika vaipuu (1973), Onnestain on puolet sinun (1977) ja Stop the Music (1981) olivat single- tai jukebox-listan ykkösiä.
Radionkuuntelijoita on saattanut ihmetyttää vanhan kunnon Kisun äänen- ja tyylinmuutos. Harvoin kun tehdään selväksi, että sinkkulistaa johtavan Mun koti ei oo täällä -biisin kirjoittajan ja esittäjän nimi kirjoitetaan Chisu ja sen takana piileksii Christel Sundberg. Nuorempia informoitakoon, että Kisu eli Kristian Jernström julkaisi 1970-luvulla kolme Top 10 -albumia ja teki monia isoja hittejä: Uneen aika vaipuu (1973), Onnestain on puolet sinun (1977) ja Stop the Music (1981) olivat single- tai jukebox-listan ykkösiä.
lauantai 9. helmikuuta 2008
Ray of Light, kaukainen muisto
Pieni mutta kiehtova tieto: vuosi 2007 oli ensimmäinen sitten vuoden 1982, jonka aikana Billboardin Hot 100 -listalla ei näkynyt nimeä Madonna. Tämä ei sinänsä ole merkki mistään – nimi näkyi monilla muilla listoilla, muun muassa 50 hittiä -tilastossa Jump-biisin ansiosta. Madonna olikin ainoana esillä jokaisena 50 hittiä -listan 16 olemassaolovuonna.
Jotkut kuitenkin näkevät pahoja enteitä. Nyt-liitteen kolumnissaan Otto Talvio kuvaili Live Nationin kymmenvuotista sopimusta Madonnan kanssa älyttömäksi uhkapeliksi ja väitti sen ylläpitävän hullua supertähtikulttia. Poleeminen loppukysymys: ”Kuinkahan hyvin vetää 60-vuotias Madonna?”
Jos taustalla on oletus siitä, että poptähtien uralla on tapana katketa juuri 50. ja 60. ikävuosien välillä, sille on vaikea löytää tukea. The Rolling Stones paahtoi tuon kriittisen vuosikymmenen samaa vauhtia kuin ennenkin. Tina Turner julkaisi ykköshitin When the Heartache Is Over 60-vuotiaana. Suomessa muun muassa Paula Koivuniemi, Hector ja Kari Tapio nauttivat suursuosiota. Carlos Santana vietti viisikymppisiään unohduksissa, kuusikymppisiään ei.
Niin niin, mutta kun Madonna on tanssipoppari. Hmmm... Christopher Walken esittäytyi tanssijana Fatboy Slimin videolla 58-vuotiaana. Cyd Charisse ojenteli notkeita koipiaan Janet Jacksonin videolla 69-vuotiaana.
Jutussa turvattiin ikivanhaan tehokeinoon, jossa tulevat vuodet tuntuvat pitemmiltä ja arvaamattomammilta kuin menneet. Ray of Lightista on kymmenen vuotta, ja se taatusti muistetaan paremmin kuin silloisten nokkelikkojen spekuloinnit siitä, kuinka hyvin 50-vuotias Madonna ”vetää” vuonna 2008. Tosin jotkut niistä jäävät mieleen: ilman kiusallista tulipaloa voisin skannata tähän palan Record Mirrorista vuodelta 1981, jossa kysyttiin: ”Kuka muistaa Depeche Modea viiden vuoden kuluttua?”
Sinänsä tuo kolumni on hyvin talviomainen. Hänen viimevuotisesta kirjastaankin sai hakemalla hakea tositteita itsenäisestä, johdonmukaisesta ajattelusta. Jos sellaisen löysin, olen sen jo unohtanut.
Jotkut kuitenkin näkevät pahoja enteitä. Nyt-liitteen kolumnissaan Otto Talvio kuvaili Live Nationin kymmenvuotista sopimusta Madonnan kanssa älyttömäksi uhkapeliksi ja väitti sen ylläpitävän hullua supertähtikulttia. Poleeminen loppukysymys: ”Kuinkahan hyvin vetää 60-vuotias Madonna?”
Jos taustalla on oletus siitä, että poptähtien uralla on tapana katketa juuri 50. ja 60. ikävuosien välillä, sille on vaikea löytää tukea. The Rolling Stones paahtoi tuon kriittisen vuosikymmenen samaa vauhtia kuin ennenkin. Tina Turner julkaisi ykköshitin When the Heartache Is Over 60-vuotiaana. Suomessa muun muassa Paula Koivuniemi, Hector ja Kari Tapio nauttivat suursuosiota. Carlos Santana vietti viisikymppisiään unohduksissa, kuusikymppisiään ei.
Niin niin, mutta kun Madonna on tanssipoppari. Hmmm... Christopher Walken esittäytyi tanssijana Fatboy Slimin videolla 58-vuotiaana. Cyd Charisse ojenteli notkeita koipiaan Janet Jacksonin videolla 69-vuotiaana.
Jutussa turvattiin ikivanhaan tehokeinoon, jossa tulevat vuodet tuntuvat pitemmiltä ja arvaamattomammilta kuin menneet. Ray of Lightista on kymmenen vuotta, ja se taatusti muistetaan paremmin kuin silloisten nokkelikkojen spekuloinnit siitä, kuinka hyvin 50-vuotias Madonna ”vetää” vuonna 2008. Tosin jotkut niistä jäävät mieleen: ilman kiusallista tulipaloa voisin skannata tähän palan Record Mirrorista vuodelta 1981, jossa kysyttiin: ”Kuka muistaa Depeche Modea viiden vuoden kuluttua?”
Sinänsä tuo kolumni on hyvin talviomainen. Hänen viimevuotisesta kirjastaankin sai hakemalla hakea tositteita itsenäisestä, johdonmukaisesta ajattelusta. Jos sellaisen löysin, olen sen jo unohtanut.
perjantai 8. helmikuuta 2008
Antautumismielialaa?
Suomen tämänviikkoisella singlelistalla on vain yksi biisi, joka pääsi mukaan ilman latauspisteitä (Ruoskan Helvettiin jäätynyt sijalla 12) ja kolme, jotka pystyivät singlemyynnillä parantamaan sijoitustaan Latauslistaan nähden (Herra Ylppö & Ihmisten Sata vuotta 9–4, Basshunterin Now You’re Gone 15–8 ja Movetronin Ei kenenkään maa 23–18).
Singlemyynnin ja latausten yhdistämisen jälkeen sinkkujen myyntivolyymi putosi selvästi. Ero on niin ilmeinen, että yhdistämispäätöksellä on varmasti ollut siihen suora vaikutus. Listan manipulointi hinnan, ostokampanjoiden tai ihan rehdin markkinoinnin avulla on muuttunut vaikeammaksi ja vähemmän houkuttelevaksi, ja myyntisinkkujen julkaiseminenkin näyttää vähentyneen. Listalla kuitenkin olisi yhä tilaa aidoille myyntihiteille. Top 20 -kynnys on kohonnut, mutta kärkisijoille edellytettävä menekki on edelleen perinteisen singlenkin saavutettavissa, jos vain kaupat ottavat niitä myyntiin.
Singlemyynnin ja latausten yhdistämisen jälkeen sinkkujen myyntivolyymi putosi selvästi. Ero on niin ilmeinen, että yhdistämispäätöksellä on varmasti ollut siihen suora vaikutus. Listan manipulointi hinnan, ostokampanjoiden tai ihan rehdin markkinoinnin avulla on muuttunut vaikeammaksi ja vähemmän houkuttelevaksi, ja myyntisinkkujen julkaiseminenkin näyttää vähentyneen. Listalla kuitenkin olisi yhä tilaa aidoille myyntihiteille. Top 20 -kynnys on kohonnut, mutta kärkisijoille edellytettävä menekki on edelleen perinteisen singlenkin saavutettavissa, jos vain kaupat ottavat niitä myyntiin.
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
Pöly laskeutuu
Vaikka albumilistaa hallitsevat yhä tarjousäänitteet, aleruuhka on selvästi hiljenemään päin ja tilaa on uusillekin julkaisuille. Tämän havainnollistivat Bullet for My Valentine ja The Mars Volta ensimmäisillä Top 10 -sijoituksillaan (8 ja 9). Voltalla on ennestään kaksi merkintää Top 20:stä, mutta Bullet on tätä aiemmin yltänyt vain singlelistalle.
Sinkkutilaston syynäilyä häiritsee aina hiukan se, että tieto myynnin jakautumisesta levyjen ja latausten välillä paljastuu vasta päivää myöhemmin Latauslistan ilmestyessä. Tämänviikkoisista viidestä uutuudesta pari näyttää selviltä levytapauksilta, mutta katsotaan nyt. Basshunterin Now You’re Gone (8) lienee lataushitti kuten alkuperäinen Boten Annakin oli. Yllättävän paljon brittimarkkinoille suunnattu versio kerää meillä huomiota, vaikka ruotsinkielinen ehdittiin soittaa jokseenkin puhki.
Sinkkutilaston syynäilyä häiritsee aina hiukan se, että tieto myynnin jakautumisesta levyjen ja latausten välillä paljastuu vasta päivää myöhemmin Latauslistan ilmestyessä. Tämänviikkoisista viidestä uutuudesta pari näyttää selviltä levytapauksilta, mutta katsotaan nyt. Basshunterin Now You’re Gone (8) lienee lataushitti kuten alkuperäinen Boten Annakin oli. Yllättävän paljon brittimarkkinoille suunnattu versio kerää meillä huomiota, vaikka ruotsinkielinen ehdittiin soittaa jokseenkin puhki.
tiistai 5. helmikuuta 2008
Ylpön arvo nousussa
Music Control -koneisto tarkkailee 14 suomalaisen radioaseman soittoja. Ne ovat Radio Suomi, Radio Nova, Iskelmä, YleX, NRJ, The Voice, Radio Rock, Radio Aalto, Radio Suomipop, Radio X3M, Radio Helsinki, Sun FM, Radio 957 ja Bassoradio. Tämänviikkoisen radiolistan hiteistä mikään ei rekisteröinyt soittoa useammalta kuin seitsemältä kanavalta. Yksi näistä on yllättäen Herra Ylpön ja Ihmisten Sata vuotta, joka nousi 39. sijalta 13:nneksi. Tai ehkä on turha puhua yllätyksestä, sillä biisi taatusti iskee samoihin jumaliin, jotka ovat vuosia olleet suosiollisia Zen Cafélle.
maanantai 4. helmikuuta 2008
Parasta AA-ryhmää
Tänään nimipäiviään viettävät Armi Aavikko ja Ronja Ryövärintytär. Heidän kunniakseen kokosin Suomen listoille yltäneitä poppareita, joiden oikea etu- ja sukunimi alkavat samalla kirjaimella. Unohtakaamme siis Tina Turner, Ozzy Osbourne ja Lea Laven. Ihan kaikille kirjaimille en keksinyt ketään. Lisää kommentti, jos hoksaat muita!
A
Anna Abreu, Arto Alaspää (Silhuetit)
B
Barbi Benton, Bobby Brown, Bernard Butler (Suede). Jälkimmäinen on tärkeä, sillä erään arvostelijan mukaan listakirjani menetti uskottavuutensa, koska olin jättänyt (täysin tietoisesti ja perustellusti) mainitsematta Butlerin Sueden hakemisto-osuudessa.
C
Chris Cornell, Carlton Coffie (Inner Circle)
D
Deborah Dyer (Skin, Skunk Anansie), Derek Dick (Fish, Marillion)
E
Eilleen Edwards (Shania Twain), Esa Eloranta (Garbo), Edem Ephraim (London Boys)
F
Frank Faranno (Nikki Sixx, Mötley Crüe), Frank Farian (Boney M- ja Milli Vanilli -tuottaja)
G
Glenn Gregory (Heaven 17)
H
Heikki Hector Harma, Heikki Pedro Hietanen, Heikki Hela, Helen Hoffner, Heimo Holopainen (Hullujussi, Frank Pappa), Herbie Hancock, Heath Hunter
I
Ilkka Isotupa (Vaavi)
J
Janne Joutsenniemi (Stone, Suburban Tribe), Janet Jackson, Jean Michel Jarre, Johnny Jakobsen (Dr. Bombay), Juha Junttu (Horsepower), Jarkko Jokelainen (Flaming Sideburns)
K
Katri Helena Koistinen-Kalaoja, Kaija Kokkola (Koo), Kaija Kärkinen, Kerkko Koskinen, Kalle Koivisto (Kemopetrol)
L
Leona Lewis, Linda Lampenius, Leif Lindgren, Lassi Lehto (Jimi Tenor)
M
Marshall Mathers (Eminem), Mireille Mathieu, Matti Mikkola (Tehosekoitin), Mikko Mäkeläinen, Markus Mustonen (Kent), Mikko Mutenia (Ezkimo)
P
Pirkka-Pekka Petelius, Päivi Paunu, Pekka Pohjola
R
Raul Ruutu (Sunrise Avenue)
S
Simo Silmu (Yölintu), Simo Sipe Santapukki (Apulanta), Sami Saari, Seija Simola, Sharleen Spiteri (Texas), Saara Suvanto, Saara Soisalo, Sami Sirviö (Kent), Susanne Sulley (Human League)
T
Tarja Turunen, Tuukka Temonen (Apulanta), Timo Tolkki (Stratovarius), Tuuli Taimi (Tiktak), Tommy Tabermann
V
Ville Valo, Ville Darude Virtanen, Ville Turo Virtanen
W
Will White (Propellerheads), Wendy Wilson (Wilson Phillips)
A
Anna Abreu, Arto Alaspää (Silhuetit)
B
Barbi Benton, Bobby Brown, Bernard Butler (Suede). Jälkimmäinen on tärkeä, sillä erään arvostelijan mukaan listakirjani menetti uskottavuutensa, koska olin jättänyt (täysin tietoisesti ja perustellusti) mainitsematta Butlerin Sueden hakemisto-osuudessa.
C
Chris Cornell, Carlton Coffie (Inner Circle)
D
Deborah Dyer (Skin, Skunk Anansie), Derek Dick (Fish, Marillion)
E
Eilleen Edwards (Shania Twain), Esa Eloranta (Garbo), Edem Ephraim (London Boys)
F
Frank Faranno (Nikki Sixx, Mötley Crüe), Frank Farian (Boney M- ja Milli Vanilli -tuottaja)
G
Glenn Gregory (Heaven 17)
H
Heikki Hector Harma, Heikki Pedro Hietanen, Heikki Hela, Helen Hoffner, Heimo Holopainen (Hullujussi, Frank Pappa), Herbie Hancock, Heath Hunter
I
Ilkka Isotupa (Vaavi)
J
Janne Joutsenniemi (Stone, Suburban Tribe), Janet Jackson, Jean Michel Jarre, Johnny Jakobsen (Dr. Bombay), Juha Junttu (Horsepower), Jarkko Jokelainen (Flaming Sideburns)
K
Katri Helena Koistinen-Kalaoja, Kaija Kokkola (Koo), Kaija Kärkinen, Kerkko Koskinen, Kalle Koivisto (Kemopetrol)
L
Leona Lewis, Linda Lampenius, Leif Lindgren, Lassi Lehto (Jimi Tenor)
M
Marshall Mathers (Eminem), Mireille Mathieu, Matti Mikkola (Tehosekoitin), Mikko Mäkeläinen, Markus Mustonen (Kent), Mikko Mutenia (Ezkimo)
P
Pirkka-Pekka Petelius, Päivi Paunu, Pekka Pohjola
R
Raul Ruutu (Sunrise Avenue)
S
Simo Silmu (Yölintu), Simo Sipe Santapukki (Apulanta), Sami Saari, Seija Simola, Sharleen Spiteri (Texas), Saara Suvanto, Saara Soisalo, Sami Sirviö (Kent), Susanne Sulley (Human League)
T
Tarja Turunen, Tuukka Temonen (Apulanta), Timo Tolkki (Stratovarius), Tuuli Taimi (Tiktak), Tommy Tabermann
V
Ville Valo, Ville Darude Virtanen, Ville Turo Virtanen
W
Will White (Propellerheads), Wendy Wilson (Wilson Phillips)
sunnuntai 3. helmikuuta 2008
Kallosaurusten isku
Levyjen mainoskampanjoista ja radiosoitosta kerrotaan mediassa usein omakohtaisten kokemusten pohjalta, ja joskus toimittaja tuntuu paljastavan arkikuvioistaan enemmän kuin hän tajuaakaan. Esimerkiksi kuvailee jonkin biisin soivan yhtenään radioissa, vaikka se on vain yhden aseman soittolistalla.
Minä käytän päivittäin Helsingin metroa, jonka seinillä on niin harvoin levymainoksia, että ne jäävät mieleen. Kun Placebon Meds yllätti toissavuonna albumilistan kolmossijalla, ihmetystä lisäsi se, että levyn metromainokset tuntuivat täysin väärään ympäristöön eksyneiltä. Nyt oranssien putkiloiden sisuksia koristavat Avantasian The Scarecrow -albumin julisteet, ja levy sivusi Avantasian (eli Tobias Sammetin) parasta sijaa debytoituaan 26:ntena. Edguyn jäsenenä Sammet ylsi neljä porrasta ylemmäs.
Ehdin eräällä reissulla jo arvella, että Scarecrow-julisteessa riittää ikävystyneille lapsille paljon katseltavaa. Tänään seuranani oli kohta nelivuotias pikkuneiti, joka tutkimisen jälkeen nimesi pelättifiguurin kallosaurukseksi (Nalle Puh -dvd:ltä tuttu mielikuvitushahmo) ja halusi istua paikkaan, johon se ei näkyisi. Julisteita oli kuitenkin niin monta, että ne näkyivät vaunun joka kolkkaan vähintään ikkunaheijastumina. Tyttö kesti koettelemuksen, mutta hiukan taas pohdituttaa, kuvitteleeko Bonnier Music panostaneensa ihan oikeanlaiseen näkyvyyteen.
Minä käytän päivittäin Helsingin metroa, jonka seinillä on niin harvoin levymainoksia, että ne jäävät mieleen. Kun Placebon Meds yllätti toissavuonna albumilistan kolmossijalla, ihmetystä lisäsi se, että levyn metromainokset tuntuivat täysin väärään ympäristöön eksyneiltä. Nyt oranssien putkiloiden sisuksia koristavat Avantasian The Scarecrow -albumin julisteet, ja levy sivusi Avantasian (eli Tobias Sammetin) parasta sijaa debytoituaan 26:ntena. Edguyn jäsenenä Sammet ylsi neljä porrasta ylemmäs.
Ehdin eräällä reissulla jo arvella, että Scarecrow-julisteessa riittää ikävystyneille lapsille paljon katseltavaa. Tänään seuranani oli kohta nelivuotias pikkuneiti, joka tutkimisen jälkeen nimesi pelättifiguurin kallosaurukseksi (Nalle Puh -dvd:ltä tuttu mielikuvitushahmo) ja halusi istua paikkaan, johon se ei näkyisi. Julisteita oli kuitenkin niin monta, että ne näkyivät vaunun joka kolkkaan vähintään ikkunaheijastumina. Tyttö kesti koettelemuksen, mutta hiukan taas pohdituttaa, kuvitteleeko Bonnier Music panostaneensa ihan oikeanlaiseen näkyvyyteen.
perjantai 1. helmikuuta 2008
Täsmäkuninkaat
Tuttu uutinen: CMX sai Talvikuningas-albumista 11. kultalevynsä. Jos syksyn ökypainos oli 8000 kpl, tämänvuotista on mennyt kauppoihin 7000. Tuskin paljon sen yli meneekään, jos vanhat, luvalla sanoen omituiset merkit yhä pätevät. Kun kultaraja oli 20000, CMX:n albumeille merkittiin ÄKT:n tilastoihin numeroita 20006, 20153, 20252, 20509, 20520... Cloaca Maxima räjäytti potin yllettyään haamulukemiin 23900.
Kun kultaraja putosi 15 tuhanteen, CMX-menekki myötäili sitä – Pedot-albumin luvuksi tuli 15166. Ja kun dvd:n kultaraja on 5000, CMX saavutti dvd:llään numeron 5293. Aika jämpti ostajakunta teillä, pojat! Kun kultarajan suhdeluku on 100, CMX-tuotetta menee kaupaksi keskimäärin 107. Eikä koskaan jäädä esimerkiksi 98:aan...
Kun kultaraja putosi 15 tuhanteen, CMX-menekki myötäili sitä – Pedot-albumin luvuksi tuli 15166. Ja kun dvd:n kultaraja on 5000, CMX saavutti dvd:llään numeron 5293. Aika jämpti ostajakunta teillä, pojat! Kun kultarajan suhdeluku on 100, CMX-tuotetta menee kaupaksi keskimäärin 107. Eikä koskaan jäädä esimerkiksi 98:aan...